Blog

Ahneuden aikakausi

Olet varmaan huomannut, kuinka johdon palkat ja bonukset ovat kasvaneet muita palkansaajia nopeammin.

Miten jonkun yrityksen johto saa palkankorotuksen? Pörssiyhtiöissä johto pyytää sitä yhtiön johtokunnalta. Ja usein sen myös saa. Nämä johtokunnat ovat, kuin sisäänpäin lämpeneviä hyvävelikerhoja, eli toinen käsi pesee toista. Johtokunta tietää, että aika tulee kun he tarvitsevat palvelusta johdolta.

Elämme äärimmäisen ahneuden kautta. Tällaista ahneutta ei ole nähty sitten Rooman valtakunnan loistokauden jälkeen… kaikki tiedämme miten se loppui. Väli huomautuksena luin jostain, että yksi samanlainen merkki nykyajan ja Rooman viimeisten hetkien kanssa oli, että kokit ovat julkkiksia!

Ahneus on kuin huume, mikään ei ole tarpeeksi ja ajan myötä se tuhoaa henkilön jossa se elää. Hyvä esimerkki tästä on lukemattomat kehittyvienmaiden yksinvaltiaat. Heille ei riitä 1 tai 2 miljardia dollaria, eikä 10 valtavaa palatsia, vaan kokoajan on saatava lisää ja lisää, vaikka heillä ei edes ole minkäänlaista mahdollisuutta kuluttaa kaikkea tätä vaurautta. He ryöstävät maataan niin kauan, että kansa vihdoinkin tekee siitä lopun.

Eikö olisi ollut paljon viisaampaa tyytyä yhteen miljardiin ja pariin palatsiin ja laittaa loput rahat kansan ja yritysmaailman edesauttamiseen. Jos he pitäisivät huolta kansasta, niin kansa vuorostaan pitäisi huolta heistä. Eikä tarvitsisi pelätä kokoajan, että koska joku sissi kaappaa vallan. Mutta ei… ahneuden valta on vahva; sitä ei järkevä ajattelu pysäytä.

Tämä sama ahneus (ahneutta on vain yhdenlaista) näkyy myös Suomessa, mutta tietenkin pienemmässä määrin, kun isossa maailmassa. Myös Suomessa yritysmaailman johdon palkat ovat kasvaneet vauhdilla, jos niitä verrataan työntekijöiden palkkoihin.

Suomessa johdon palkat ovat vielä suhteellisen matalia, jos niitä verrataan esim. USA:han, jossa korkein palkka on yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Onko tässä mitään järkeä? Suomessa 2012 Nokian Elop tienasi vajaan 8 miljoonaa euroa ja Stora Enson Jouko Karvinen noin 4 miljoonaa. Ainakin Elopin kohdalla voisi kysyä, että onko hän palkkansa ansainnut?

Fortumin johtoryhmän ansiotulot 2010: Toimitusjohtaja Tapio Kuula 1 391 921 €. Yhteiskuntasuhdejohtaja Anne Brunila 415 037 €. Henkilöstöjohtaja Mikael Frisk 524 726 €. Sähkönjakelujohtaja Timo Karttinen 567 400 €. Talousjohtaja Juha Laaksonen 742 061 €. Sähköjohtaja Matti Ruotsala 574 503 €.

Pitää myös muistaa, että johtotaso saa valtavan määrän muita etuja, kuten suuren eläkkeen, erorahat jne. Yhtenä esimerkkinä: Nokian entinen johtohahmo Kallasvuo sai kymppitonnin henkilökohtaisen varainhoidon neuvontaan. Näin siis työnantaja katsoo Kallasvuon perään, jotta yhtiön kustantamat etuudet varmasti tulisivat täysimääräisesti hänen hyödykseen.

Vuonna 2008 Kauppalehti listasi 22 yli miljoona euroa tienannutta johtajaa. Lehti otsikoi juttunsa ”Suomessa johtaja on alipalkattu”. Suomalaisjohtajien vuosiansiot, palkat, bonukset ja osakepohjaiset kannustimet mukaan lukien ovat vain 52 prosenttia Euroopan tasosta. Eli kuten sanoin aiemmin, että Suomessa olemme ahneuden jälkijunassa, mutta mekin alamme pikkuhiljaa oppia ison maailman metkut.

Kuka uskoo, että täällä pohjolassa johtajat päättävät pitää jarrua päällä palkojensa nousussa? En jaksa uskoa, että näin kävisi, vaan päinvastoin, saavutetusta edusta ei luovuta; ja sitä halutaan lisää.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku hankkii paljon rahaa, mutta kaikessa tulee jossain kohtaa eteen se, että mikä on eettistä ja kohtuullista. Toiseksi, järjetön ahneus on myös merkki sairaasta yhteiskunnasta.

Uskon, että jos 50–60-luvun Suomessa olisi ollut Nokian kaltainen menestystarina, niin sen johto olisi silti saanut ja vaatinut erittäin kohtuullista palkkaa. Tämä päivän rahassa muutamia satojatuhansia, eikä 8 miljoonaa, kuten nyt. Aiemmin kaikissa asioissa oli terve raja. Nyt ei mikään riitä missään elämäntilanteessa.

Sitä en osaa sanoa, että olisiko 20:1 vai 30:1 suhde työntekijöiden keskipalkan ja ylimmän johdon välillä kohtuullinen. En myöskään tarkoita, että tätä pitäisi säätää laissa, etenkään julkisella sektorilla. Uskon, että arvopohjainen yhteiskunta löytäisi kohtuuden rajat hyvin helposti ilman säätelyä.

Jos johtotason palkat olisivat kohtuullisia, niin nämä yritykset voisivat käyttää palkoissa säästetyt varat työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Näin yrityksellä olisi terveempi ja tyytyväisempi henkilökunta, joka yleensä merkitsee sitä, että yritys menestyy. Näin myös johto hyötyy siitä.

Monesti johtajien palkkoja puolustellaan sillä, että yrityksiin ei saada kunnon johtoa, jollei heille makseta tarpeeksi. Takaan, että valtaosa tämän päivän johtajista tekisi töitä aivan samalla lailla myös kohtuullisella palkalla.

Kun katsoo esim. nykyistä pankkikriisiä, niin juuri nämä kymmeniä miljoonia dollareita tienanneet talous nerot (tollot) ovat ajaneet meidät tähän ahdinkoon. Nämä pankin olivat aivan kuralla ja anoivat USA:n valtiolta (veronmaksajilta) apurahaa, niin ne samaan aikaan maksoivat satoja miljoonia bonuksina, käyttäen samaa tekosyytä: meidän on pakko maksaa bonukset, jotta pätevät työntekijämme pysyvät talossa. Ja nyt tämä sama porukka yrittää luotsata meitä ulos tästä ahdingosta jonne ne meidän ahneudellaan ajoivat. Tämä on aivan järjetön yhtälö. Naurausin ääneen jos ei itkis.

On erittäin harvoja yritysjohtajia, jotka todella tekevät jotain uutta, luova tai jotain sellaista joka tekee yrityksestä menestyjän. Valtaosa johdosta seuraa mitä kilpailijat tekevät ja kopioivat heitä. Valtaosa yrityksistä menestyy vain sen takia, että hyvään aikana kaikki yritykset tuppaa menestymään. Eli nousuvesi nostaa kaikkia laivoja.

Kun tulee lama, niin tällöin yritysjohdon taidot punnitaan, eikä suinkaan noususuhdanteen aikana. Jos yrityksellä menee huonosti, niin johto syyttää suhdanteita: vastuuta ei ota kukaan, mutta kunniaa ja bonuksia vaaditaan joka mutkassa.

Yrittäjät

Mielestäni yrittäjät jäävät monesti liian vähälle huomiolle. Heille kuuluu kaikkein isoin pala kakusta. Jos ei ole itse kokeillut yrittämistä, niin sitä ei ymmärrä kuinka suurista riskeistä, stressistä ja työmäärästä siinä monesti on kyse.

Yrittäjät pistävät usein talonsa ja mökkinsä ja koko elämänsä yhden kortin varaan ja ottavat valtavia riskejä. Jos he epäonnistuvat, niin siinä usein menevät talot, terveys, ja koko elämä kankkulan kaivoon.

Joten jos yrittäjä menestyy ja saa kasaan vaikka satojen miljoonien omaisuuden, niin se hänelle suotakoon. Hän on sen ansainnut. Hän otti riskin, teki valtavasti työtä ja menestyi. Piste.

Mutta oli miten oli; kaikki nämäkin ahneus ongelmat selviäisivät kuin itsestään, jos meillä olisi terve arvomaailma ja arvopohjainen yhteiskunta. Kun arvot ovat kohdallaan, niin silloin myös teot ovat kohdallaan.

 

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield