Blog

ARVOISA KULTTUURIVÄKI

ARVOISA KULTTUURIVÄKI,

sivistyksellisine, kasvatuksellisine ja uskonnollisine arvoyhteisöineen, laitoksineen sekä järjestöineen. Kuulukoon kulttuuriväkeen tässä yhteydessä myös maamme lehdistö ja sähköinen media.

Kirjalahja maamme KULTTUURIVÄELLE – ja samalla “väen” kautta koko yhteiskunnallemme.

Lähetän tällä saatteella Teille lokakuussa 2015 toisena painoksena päivittämäni verkkojulkaisun Viisauden paluu. (Liite.)

<Tämä dokumentti vastaa kysymykseen ja tuottaa selontekoa siitä: Mitä meidän pitäisi nyt, nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessamme tehdä? Se vastaa samalla kysymykseen: Miten meidät nykyihmiset saataisiin muistamaan tietoisuudestamme nyt kadottamamme ja unohtamiamme arvokasta, yhteisöllistä ja järkevää elämää konstituoiva viisaus, eli se henkisen tietoisuuden kehä ja kertymä – ”noosfääri” -, joka sisältää peritystä viisaudesta johdetut elämisen ihanteet ja teemat henkisine arvoineen sekä eettis-sosiaalisine elämisen konsepteineen. Ts. miten meidät saataisiin suuntaamaan katseemme henkiseen, transsendenttiin todellisuuteen, etsimään ja tavoittelemaan sitä, löytämään se ja tuomaan se sitten taivaan kosmisista ulottuvuuksista immanenssiin – itseemme – ja samalla oman jokapäiväisen elämän ja kehittymisen käytännöllisyyteen?

     Liitteenä oleva ”kirjalahja” pyrkii siis antamaan vastauksia em. kysymyksiin. Vastausten laadintamotiiveja olen perustellut yhteiskuntamme yhä pahenevalla ja mutkistuvalla nykytilanteella – sen kaikkine poliittisine ja taloudellisine “Suomi nousuun” -retoriikkoineen sekä mm. yhteiskuntasopimuskiertelyineen ja -kiemuroineen. Mm. näistä ”kiemuroista” johtuen, otin elokuussa 2015 kirjoittajaidentiteettini pukupussistaan ja kirjoituskynäni penaalistaan esille ja ryhdyin kirjoittamaan yhteiskunnalle viestiäviisauden palautuksesta sekä päivittelemään nettini muutamaa tiedostoa (ks. www.kolumbus.fi/pragma) – ja samalla päivittämää po. kirjalle tätä toista painosta.

 

Saatteeksi liitekirjalle ja eräänlaiseksi johdannoksi kirjan tematiikalle – ”viisauden paluulle” – todettakoon kirjan viimeisen luvun alkua lyhennellen siteeraten seuraavaa:

     Kirjan nimi, Viisauden paluu, viittaa perityn viisauden palauttamiseen materialistiseen nykykulttuuriimme ja samalla erilaisten kriisien ja kestävyysvajeiden piinaamaan elämismaa-ilmaamme sekä sen yhteiskunnallisiin toimintoihin. Itse asiassa tuo viisauden paluu merkitsee kulttuurimme henkisen uudelleen syntymisen toteuttamista ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uuden aikakauden alkuna. Kun kulttuuriamme näin kuvataan, tulee kysyttäväksi: Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä on tapahtumassa?

 

Eräänä selityksenä sille, mitä meille, yhteiskunnallemme ja kulttuurillemme on tapahtunut ja tapahtumassa, olen todennut useassa kirjassani sen, että olemme joutuneet kulttuurimme murros- ja muutosvaiheeseen, jossa vaiheessa elämme kulttuuriaikakausien vaihtumiseen liittyvää käänne-kohtaa – epookkia. Elämme sitä maailmanlaajuisena tapahtumana. Tämä aikakauden vaihtuminen kaikkine sotineen, kriiseineen ja elämismaailmamme taloudellisine ongelmineen vaikuttaa ”mitä on tapahtunut ja tapahtumassa” -tilanteessamme eräänä taustasyynä tai paremminkin taustailmiönä, eli oireyhtymänä, joka tulkitaan helposti tilanteemme varsinaiseksi syyksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan sekin, kuten sen puitteissa esiintyvät kriisimme ovat seurausta jostain muusta – lähinnä meihin itseemme liittyvistä ja meidän itsemme aiheuttamista ”seikoista”.

     Siitä, mitä nuo meihin itseemme ja elämäämme liittyvät ”seikat” ovat, siitä olen kirjoittanut: ”Elämismaailmamme ja kulttuurimme materialistiset pintailmiöt ovat peittäneet katseiltamme transsendentin todellisuuden näkymät sisältöineen. Niiden katoamisen myötä kulttuurin luovat, henkiset voimavarat ovat kadonneet elämismaailmastamme, kuin myös tietoisuudestamme. Elämme materialistisella tasamaalla – johdettujen pintailmiöiden alueella – vailla tietoa siitä, miten lähestyisimme elämämme peruskysymyksiä. Tästä johtuen elämme myös vailla elämisen merkitystä ja olemisen tarkoitusta sekä vailla elämisen osaamista ja hallintaa, so. sen strategioita konstituoivaa sisäisen henkisen ja sielullisen tietoisuuden kerrostumaa ja kertymää – noosfääriä.

     Tuon noosfäärimme katoamisesta johtuen kulttuurissamme ei enää ole tunnistettavissa perinteistä sosiaalista ympäristöä, ei henkisiä arvoja, ei henkisen eikä moraalisen tietoisuuden asteita, ei arvokkuutta eikä humaniteetin syvyyttä! Jäljellä on henkisesti alastoman, sosiaalisesti hajonneeksi sivilisaatioksi muodostuneen ja materialistiseksi kivettyneen kulttuurimme lopullisen perikadon odotus.

 

Todettakoon, että “katoaminen” on tuttu ilmiö perityn viisautemme puitteissa. Sen lähdesuonena sanotaan olevan “luopuminen” – ja sen palauttamisen alkuvaihetta kutsutaan “kääntymiseksi”.

 

Olen kirjoissani todennut, että nykyisen ”luopumisemme” puitteissa kulttuurimme yhteiskunnallisine tilanteineen on monella tasollaan ja sektorillaan syöksykierteessä. Se on maahansyöksyn kynnyksellä. Aikaa syöksykierteen oikaisemiseksi ja maahan syöksyn estämiseksi, kuin myös samalla viisauden palauttamiseksi nykykulttuuriimme on käytettävissämme enää niukalti!

      Tässä yhteydessä voidaankin kysyä: Onnistuuko syöksykierteen oikaisu niillä samoilla politiikan, talouden ja rahan mobilisoimilla keinoilla, joilla viime kädessä olemme yhteiskunnalliset vitsauksemme kaikkine sosiaalisine ongelmineen ja taloudellisine madonlukuineen tässä materialistisessa elämismaailmassamme esiin mananneet?

     Vastaukseni on kuulunut ja kuuluu edelleen: Ei onnistu; ei siksi, koska olemme elämismaailmassamme ja nykykulttuurissamme velka- ja talouskriisejä suurempien elämiseen, sen osaamiseen ja hallintaan liittyvien ongelmien edessä.

     Kesannolla pitkään ollut kulttuuri on nyt kynnettävä ja äestettävä syvemmältä. Sitten kulttuuri-pelto on kylvettävä täysin uudelleen – perinteisten lajityyppien siemenillä. Näin siksi, koska ongelmien perimmäisenä lähdesuonena on se, että ihmiskunta elää jälleen kerran kulttuuriamme ja yhteiskuntiamme puhdistus- ja muutoskriiseinä ravistelevaa aikakautta.

 

On vain niin, että meiltä puuttuvat nyt ”kyntämistä, äestämistä ja kylvämistä” konstituoivat henkisen ja eettis-sosiaalisen tietoisuuden kehät ja kertymät identiteeteistämme, kuin myös siihen liittyvät henkisen ja eettis-sosiaalisen toiminnan instrumentit kasvatus- ja kasvukehikkoineen.

     Edellä sanotussa näyttäytyy syy sille, miksi osoitan tämän kirjalahjan saatesanoineen juuri Teille Arvoisa Kulttuuriväki uskonnollisine arvo-, aate- ja kasvatusyhteisöinenne. Poliittiset, kuin myös talous- ja tiedeyhteisöjen toimijat saavat klikata kirjan luettavakseen Elisa Oyj:n kirjapalvelusta (https://kirja.elisa.fi/kirjailija/raimo-eo-stenberg), mikäli katsovat sen aiheelliseksi ja tarpeelliseksi.

 

Sanon näin siksi, koska poliittiset ja taloudelliset päättäjämme eivät öle kyenneet “vetämään airoja hetkeksikään veneeseen”, eivät hillitsemää pelkän talouden ja rahan mobilisoimaa toimintansa ja päätöksentekoaan. He eivät öle kyenneet pysähtymään pohtiakseen kulttuurimme globaalia tilannetta, eivät siten tarkastelemaan elämismaailmamme henkistä luonnetta eivätkä sen eettis-sosiaalista laatua ja sisältöä. He eivät ole kyenneet tarkastelemaan myöskään elämismaailmamme arkkitehtuuria, siihen nyt tarvittavien ja välttämättömien henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen kasvatus- ja kasvukehikoiden muodostamiseksi ja rakentamiseksi!

 

Elämismaailmamme ”arkkitehtuuria” pohtiessamme tarvitsemme nyt poliittisia ja taloudellisia teorioita sekä hyvinvointiluuloja ja -uskomuksia jäsennetympää tietoa elämästämme ja sen tarkoituksesta… koko maailmasta ja varsinkin itsestämme – siitä, mikä ja kuka olemme; olemmeko myös muutakin kuin pelkkää ainetta; mistä tulemme; mikä on olemisemme tapa ja tarkoituksemme ja mikä on kehityksemme suunta; mitä meidän tulisi tehdä ja mitä meidän haluttaisiin tekevän! Sanottu tarkoittaa myös sitä, että meidän olisi aika asettaa itsellemme uusia ihanteita ja päämääriä!

 

Meidän tulisi siis ryhtyä toteuttamaan elämäämme uudella tavalla. Toteuttamisessa – mikä toteutus näyttää nyt ainoalta ratkaisulta selvitä kriiseistämme ja ongelmistamme – ihmisen henkinen ja eettis-sosiaalinen kehittyminen asettuu merkittävään rooliin, jollaista “roolia” liitekirjassa kuvataan ns. hengenfenomenologisena sekä persoona- ja kehitys/elämänkaaripsykologisena kasvatus- ja kasvutapahtumana kaikkine alkuarvoineen ja -ehtoineen, prosessivaiheineen, tarkoitus-. ja päämääräsidonnaisuuksineen, merkityssisältöineen, kuin myös suhdeyhteyksineen itse varsinaiseen kasvutapahtumaan.

     Tätä tapahtumaa voidaan kutsua myös eräänlaiseksi, ihmisen henkisen ja sielullisen kokonaisrakenteen muodostumiseen ja tavoittamiseen tähtääväksi struktuuripsykologiaksi. Tunnettu taloustieteilijä ja futurologi E. F. Schumacher sanoo tätä viisauden ja noosfäärin palautusprosessia sisimpänsä järjestykseen panemiseksi – todeten, että ”siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus.”

 

Sisimpämme järjestykseen saattamisen myötä paluu tervehdyttävään traditioon on alkaneen vuosisadan vaade. Sen ja siihen liittyvän viisauden palauttamisen toteutus on vain yksilöiden toiminnan ja toteutuksen varassa, ei yhteisöjen eikä aikakausien. Sanottu merkitsee sitä, että kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävät sekä sen kehitystä edistävät sivistykselliset, eettiset ja sosiaaliset lait toteutuvat viime kädessä vain yksilöiden kautta. Tämä pätee myös moraaliin, sillä: Vain yksilöt voivat vaikuttaa yhteisöjen moraalisten käsitysten muutokseen.

     Sanotulle olen asettanut kuitenkin varauksen ja todennut, että ”vaikka kulttuurissamme nyt välttämättömät perinteiset elvyttävät, eheyttävät ja palauttavat elämisen konseptit toteutuvat yleensä vain itsensä sisäiseen järjestykseen panneiden yksilöiden toimesta, voivat henkistä kulttuurievoluutiota toteuttaa myös ajatusten yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä edustaviksi yhteisöiksi liittyneiden ihmisten ryhmät. Yhteiskunnallisina ja aatteellisina yhteisöinä ne antavat jäsentensä pyrkimyksille suuntia. Muovaavina tekijöinä tällaiset yhteisöt voivat kohottaa jäsenensä keskuuteen jotain korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä.

 

Edellä sanottuun liittyen, olen eri yhteyksissä korostanut, että nyt on tullut aika koota materialististen pyrkimysten, häikäilemättömän, repivän ja saalistavan elintasotaistelun hajalle sinkoamat sirpaleet yhteen.

     Tämä tarkoittaa, että meille on tullut aika ryhtyä rakentamaan ihmistä ja koko ihmiskuntaa ehyeksi; rakentamaan sopusointuista ja rauhanomaisesti toimivaa yhteiskuntaa; rakentamaan sitä vapaista, arvokasta elämää elävistä, totuudellisista ja oikeamielisistä sekä kokonaisvaltaisesti ajattelevista ja toimivista ihmisistä. Tämä on kulttuurimuutoksen ja ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uudelleen käynnistämisen vaade! Sanotussa näyttäytyy tämän johdantotekstin teemalause; se on: Meidän pitäisi aloittaa nyt viisauden palautus perinteisen arvomaailman ja perinteisen moraalin palauttamisella koko inhimilliseen kulttuuriimme. Kysymys on vain siitä, haluammeko me palata muinaisten arvojärjestelmiemme piiriin, ne rehabilitoimalla ja ottaa niihin liittyvät totuudet ja elämisen periaatteet ohjeiksemme ja opasteiksemme.

     Niin tai näin… olemme nyt – hyvinvoinnin tsunamin vaaniessa ja hitaan, huomaamattoman tuhon uhatessa länsimaista kulttuuriamme – elämässämme sellaisessa vaiheessa, jossa meidän on uudet, viisauden palauttamista konstituoivat arvovalinnat tehtävä.

 

Kulttuuriväkeä vielä tällä kirjalahjalla tervehtien

Raimo E. O. Stenberg

Valtakatu 18 C 31, 37600 Valkeakoski

Puh. 040 5121638


PS. Kirjan esittelyä näyttäytyy myös – kuten myös muidenkin oman “yhteiskuntasopimukseni” mukaisesti laatinieni kirjalahjojen esittelyä linkityksineen – nettitiedostossa: www.kolumbus.fi/pragma/kirjalahjat.htm
.

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield