Blog

Arvoisat poliittiset puolueemme puheenjohtajineen ynnä Eduskuntaan pyrkivine ehdokkaineen

Tämän sähköpostin aiheotsikolla toivotan Teille kaikille Hyvää Pääsiäistä!

     Toivotuksen myötä tulen jäljempänä esittämään puolueillenne ja niiden kansanedustajaehdokkaille neljä “mielipide- ja arvostuskysymystä”, joiden aihemotiivit juontuvat lähinnä nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä samalla siitä julkisuudessa käydyistä vaalikeskusteluista ja -tenteistä, kuin myös niiden sisällöistä taloudellisine “tarkoitussidonnaisuuksineen”. Pääsiäinen lienee – ihmisen ja miksei myös yhteiskunnan transpersoonallista, kehitys- ja struktuuripsykologista siirtymäkriisiä allegorisesti kuvaavana vaiheena – sopiva aika pohtia po. kysymyksiä…

Noista vaalikeskustelujen aiheista ja sisällöistä olen kulttuuriamme ja nyky-yhteiskuntaamme sivuten kirjoittanut viimeisten 20 vuoden aikana joitakin arvo-, aate- ja kulttuurifilosofisia kirjoja. (Viittaan netissäni olevaan esittelyyn: www.kolumbus.fi/pragma/kirjalahjat.htm. Kirjat ovat saatavilla Elisa Oyj:n E-kirjapalvelusta osoitteesta: https://kirja.elisa.fi/kirjailija/raimo-eo-stenberg.) Näiden kirjoitusten lisäksi olen laatinut yhteiskunnallemme lukuisia, mm. noista kirjoista eksplikoituja viestejä ja memoriaaleja…

     Sanottuun liittyen kirjoitin mm. Teille ja eräille muillekin tahoille osoitetun memoriaalin, Kestävyysvajeiden yhteiskunta 4.7.2014 (www.kolumbus.fi/pragma/kestavyysvajeiden_yhteiskunta.pdf) loppuun lopettavani kirjoittelun ja laittavani raportointi/kirjoituskynäni vihdoin viimein penaaliinsa.

     Ilmoitukseni ei pätenyt, sillä jo 30.8.2014 lähetin memoriaalille jatko- ja täydennyskirjoituksen: Causa principalis (www.kolumbus.fi/pragma/ymmartamisen_kestavyysvaje.htm). Ei pätenyt eräistä nähtävissä olevista, yhteiskunnallisiin kestävyysvajeisiimmeliittyvistä ”huolestuttavista oireiluista” johtuen.

Tuon jatkokirjoituksen osioon Causa principalis kirjoitin: ”Kirjassa Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa (https://kirja.elisa.fi/ekirja/mita-meille-nyt-tapahtunut-ja-mita-tapahtumassa) peilasin ymmärtämisen kestävyysvajeen yhteiskunnallisia seurauksia seuraavasti: Kulttuurissamme ei enää ole tunnistettavissa perinteistä sosiaalista ympäristöä, ei henkisiä arvoja, ei henkisen eikä moraalisen tietoisuuden asteita.” Totesin jatkoksi, että ”jäljellä on henkisesti alastoman, sosiaalisesti hajonneeksi sivilisaatioksi muodostuneen ja materialistiseksi kivettyneen kulttuurimme lopullisen perikadon odotus.

      Totesin edellä sanotusta tulevan havaittavaksi, että ”talouden kestävyysvajetta näyttävät seuraavan hallinnollis-oikeudelliset kestävyysvajeet sekä eettisen ja sosiaalisen perinnön katoaminen tietoisuudestamme. Tämä johtaa samalla elämän osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden syndroomaan.”

     Totesin jatkoksi, että ”eettis-sosiaalisissa ja hallinnollis-oikeudellisissa kestävyysvajeissa toimivan yhteiskunnan ja siinä elävien,elämisen konseptinsa kadottaneiden kansalaisten tulevaisuuden ennusteet ovat varsin huonoja. Tällaisten vajeiden ja vajantojen myötä yhteiskunnassa tulee esiintymään levottomuutta ja disharmonisuutta, kuin myös sosiaalista ahdinkoa sekä taloudellista epävarmuutta. Tällaisen tilanteen ääripäässä on ennustettu näyttäytyvän yhteiskunnallisten infrastruktuurien romahtaminen.

Sanotusta johdettu viesti Teille Arvoisat poliittiset toimijat on siis se, että tulevaisuutemme – ilman asiaan ratkaisevasti vaikuttavia nopeita toimenpiteitä, elinolojemme ja eettis-sosiaalisten tapojemme muutoksia ja niihin liittyvän elämismaailmamme arkkitehtuurin kehys- ja rakenneuudistusta – näyttää lohduttomalta.

     Kirjoitin memoriaaliin: ”Tilanne jatkuu tällaisena – ja pahenee -, kunnes tapahtuu kääntyminen ja eheyttävät sekä palauttavat elämisen ja kehittymisen konseptit rehabilitoituvat henkisesti, moraalisesti ja jopa perustuslaillisesti muumioituneessa kulttuurissa.”

(Perustuslaillisesti muumioituneeseen yhteiskintaan liittyen, viittaan eräänä esimerkkinä kirjasen, www.kolumbus.fi/pragma/perusoikeutena_terveellinen_ja_turvallinen_elinymparisto.pdf tematiikkaan ja tekstisisältöön.)

Tuossa jatkokirjoituksessa pelasin myös sitä, Mitä me voisimme nyt tehdä? Kirjoitin vastauksenani kirjan Vuosisadan Kertomus (https://kirja.elisa.fi/ekirja/vuosisadan-kertomus) ensimmäisen osan motoksi: ”Kaikkialla ihmiset kyselevät: Mitä minä voin oikeastaan tehdä? Vastaus on yksinkertainen, mutta samalla hämmentävä: jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus.”

      Näin on futurologi ja taloustieteilijä E. F. Schumacher kirjoittanut kirjaansa Pieni on kaunista. Näin hän asettaa nykytilanteessamme polttopisteeseen yksityisen ihmisen ja kehottaa tätä panemaan sisimpänsä järjestykseen ihmiskunnan perimän viisauden opastamana. Hän toteaa myös, että ”meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä” ja että”meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme ja luonnon, myös niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet meidät ja luonnon.”

Vastaavia neuvoja ja kehotuksia olemme ”perityn viisautemme” suunnilta kuulleet myös muiltakin tahoilta. Kehityspsykologit sanovat sen näin: Herää, löydä ja tunne Itsesi!

Esitän Teille nyt nuo mainitsemani neljä kysymystä pohdittavaksenne:

  1. Niistä ensimmäinen on ”tiedustelukysymys”. Sen johdannoksi viittaan seuraavaan nettidokumenttiin: www.kolumbus.fi/pragma/katsaus_kulttuurievoluution_aikakausiin.pdf – ja kysyn: Oletteko tietoisia yhteiskunnallisen tilanteemme ”lähdesuonesta”, kulttuurissamme vaikuttavasta epookista, eli henkisen kulttuurievoluutiomme väli-, käänne- ja murrosvaiheesta? Tämän vaiheen puitteissa elämme materialististen pintailmiöiden ansassa, elämismaailmailmamme harmaalla ontologisella alueella ilman eettis-sosiaalisia moraalikoodeja ja ilman henkisen arvo-ohjauksen piirustuslautaa.
  1. Toisen kysymyksen suuntaisen kysymyksen esitin yhteiskunnallisiin – mm. taloudellisiin – kestävyysvajeisiimme – liittyen kirjaniViisauden paluu (https://kirja.elisa.fi/ekirja/viisauden-paluu) saatesaarnassa.

     Kysymys Teille on: Onnistuuko syöksykierteen oikaisun ja pelastussuunnitelman laadinnan toteutus mielestänne – kuten olemme jo kauan yrittäneet tehdä – nykyisten poliitikkojemme, taloustieteilijöiden ja hallinnollis-oikeudellisten viranhaltijoiden toimin ja teorioin? Eli onnistuuko se niillä samoilla politiikan, talouden ja rahan mobilisoimilla tempuilla – ”elvytyksillä”, ”tasapainottamisilla”, ”supistuksilla ja leikkauksilla” tai joillakin (?) ”rakenneuudistuksilla” tai ”sote-sekoiluilla”, tai… -, joilla viime kädessä olemme yhteiskunnalliset vitsauksemme kaikkine sosiaalisine ongelmineen, erityyppisine kestävyysvajeineen ja taloudellisine madonlukuineen materialistisessa maailmassamme esiin mananneet?

     Oma vastaukseni oli yksiselitteinen: ”Ei onnistu! Ei siksikään, koska kysymys on nyt muistakin kuin taloudellisista ongelmista. Olemme elämismaailmassamme ja nykykulttuurissamme nimittäin niitä ja mm. velka- ja talouskriisejä suurempien ongelmien edessä. Kesannolla jo pitkään ollut kulttuurimme on nyt kynnettävä, äestettävä syvemmältä ja kylvettävä täysin uudelleen – perinteisten lajityyppien siemenillä. Näin siksi, koska pelissä ja samalla käännekohdassa on nyt – jälleen kerran – koko inhimillinen kulttuurimme henkisine ja sielullisine sisältöineen.

Mielipide- ja arvostuskysymys edellä sanotun jälkeen on: Onkohan tilanteemme paikkaamiseksi kulttuuria ja yhteiskuntaa kehittämään ja remontoimaan ”poliittisten veijareiden” sekä arvo-, tiede- ja talousyhteisöjen ”eksyttäjien” – ”polkujemme hämmentäjien” – sijasta syytä rekrytoida arvokasta, yhteisöllistä ja viisasta elämää toteuttavia, totuudellisia ja oikeamielisiä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, joilla on yhteys todellisuuden syvimpään sisältöön – elämämme alkulähteeseen! Tällaiset ihmiset ovatkokonaisvaltaisesti ajattelevia ja toimivia, elämää kunnioittavia sekä ihmisyyden, humaniteetin ideaalia tavoittelevia yksilöitä.

  1. Ja sitten vielä nykytodellisuuteen liittyvä arvostuskysymys, joka on: Yhdyttekö tunnetun moraalifilosofin Alasdair MacIntyren arvioon politiikasta? Hän toteaa kirjassaan Hyveiden jäljillä: ”Mikäli sitoudutaan aidosti hyveiden perinteisiin, on moderni politiikka, olipa se liberalistista, konservatiivista, radikaalia tai sosialistista, yksinkertaisesti hylättävä. Omissa institutionaalisissa muodoissaan järjestelmällisesti toteutunut moderni politiikka näet sinänsä ilmaisee tämän perinteen järjestelmällistä hylkäämistä.”

Päätän tämän Pääsiäistervehdykseni nyt tähän ja toivottelen Teille – kysymyksessä 4 sanotusta huolimatta – hyvää vaalimenestystä!

Raimo E. O. Stenberg

Tietokirjailija.

Elektroniikkateollisuuden markkinavoimissa aikoinaan palvellut elektroniikan, markkinoinnin sekä verkosto-, organisaatio- ja tulosjohtamisen ammattilainen.

Puh. 040 5121638. www.kolumbus.fi/pragma

 z

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield