Blog

Pankit eivät kanna riskejä, joten sinä kannat

Artikkelin tärkeimmät pointit:

Koska valtiot, pankit ja yritykset eivät enää talouskasvun sakatessa halua kantaa riskejä, sinä kannat.

Suomalaisten eläkkeet eivät toistaiseksi ole vaarassa.

EKP on ajautunut tilanteeseen, josta on vaikea tulla voittajana ulos.

Taloussanomat 27.7.15 alkuperäinen artikkeli täällä…

Eurooppa on ajautumassa umpikujaan, jossa sen on päästettävä joko pankkeja tai vakuutusyhtiöitä kaatumaan. Kuka kantaa tappiot? Koska pankit, valtiot tai yritykset eivät halua sitä tehdä, jäljelle jää kovin vähän vaihtoehtoja.

Italian pääministeri Matteo Renzi ja valtiovarainministeri Pier Carlo Padoan ovat viime viikkojen aikana esittäneet vaatimuksia Euroopan pankkiunionin nopeasta loppuun saattamisesta.

Heillä on siihen hyvä syy: italialaispankit hoipertelevat pystyssä ainoastaan EKP:n ja valtion tuen sekä kirjanpitokikkojen ansiosta, joten eurokriisisirkuksen siirtyminen Kreikasta Italiaan on hyvin mahdollista.

EKP:n viime vuonna tekemissä stressitesteissä lähes kaikki testin reputtaneet pankit tulivat Italiasta. Kevään ja kesän aikana keskuspankki on tehnyt vähin äänin selvitystä italialaispankkien tilanteesta, ja selvityksistä tihkuneiden tietojen perusteella se aikoo vaatia niitä hankkimaan lisää pääomaa.

Vaikka EKP:n vuosia ylläpitämän matalan korkotason voisi luulla ajavan pankkeja ongelmiin, se on itse asiassa pitänyt esimerkiksi italialaiset pankit pinnalla.

Jos keskuspankki antaa korkojen nousta, monelta pankilta voivat mennä niskat nurin hetkessä. Jos se taas pitää korot matalalla, etenkin eläkevakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt ajautuvat yhä suurempiin vaikeuksiin.

Asetelma ei ole mairitteleva. Pankkien kaatuminen ja vaurioiden maksattaminen verorahoista tuskin aiheuttaa riemunkiljahduksia, mutta vähintään yhtä epätoivottavaa on se, että ihmiset joutuvat pelkäämään eläkkeidensä puolesta.

EKP on ajautunut tilanteeseen, josta on vaikea tulla voittajana ulos.

Jos korot nousevat äkillisesti, ryminä alkaa

Eteläeurooppalaiset pankit ovat erityisen riippuvaisia matalasta korkotasosta. Tämä johtuu siitä, että niiden pääoma muodostuu suureksi osaksi niiden kotimaiden velkakirjoista.

EKP:n valvontaelimen johtajiin kuuluva Ignazio Angeloni sanoi viime kuussa, että esimerkiksi italialaispankkien omistukset maan valtionvelassa ovat nousseet yli 400 miljardiin euroon.

Sen lisäksi, että valtionlainat ovat pankkien pääomaa, pankit käyttävät niitä vakuuksina hakiessaan keskuspankilta tai muilta pankeilta lainaa.

Jos Italian valtion velkakirjojen korko nousisi, niiden hinta markkinoilla laskisi. Tällöin sekä niiden pääoman että vakuuksien arvo sukeltaisi. Pankit joutuisivat tilanteeseen, jossa niiden olisi saatava lisää pääomaa, mutta samaan niiden mahdollisuudet saada rahoitusta heikkenisivät.

Pääministeri Renzi on puhunut mahdollisen koronnousun aiheuttamista uhkista nimenomaan siitä syystä, että se voisi ajaa maan pankkisektorin hetkessä kaaokseen. Siihen verrattuna Italian valtion kasvavat velanhoitokustannukset ovat vain pieni lisähaitta.

Jos korot pysyvät matalina, ryminä alkaa

Vakuutusyhtiöille korkojen kyntäminen pohjalukemissa aiheuttaa suurempia ongelmia kuin pankeille. Niidenkin omistamien velkakirjojen arvo on toki noussut, mutta samaan aikaan laskennalliset vastuuvelat eli oletetut tulevat velvoitteet ovat kasvaneet. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF totesi toukokuussa julkaisemassa katsauksessaan, että matala korkotaso on vakava uhka eurooppalaisille vakuutusyhtiöille.

Kun vastuuvelka kasvaa ja sääntely tiukentuu, esimerkiksi vapaaehtoisia eläkevakuutuksia myyvät yhtiöt joutuvat luopumaan tuottavimmista arvopapereistaan, kuten osakkeista ja hankkimaan tilalle riskittömämpiä velkakirjoja, joiden hinnat ovat jo valmiiksi korkealla ja joiden oletettu tuotto on matala.

Suomessa tällaiseen tilanteeseen ovat jo nyt joutuneet Suomi-yhtiö muutama muu vakuutusyhtiö, jotka hakevat pitkää siirtymäaikaa uuteen Solvenssi II -sääntelyyn.

Suomalaisten eläkkeet eivät toistaiseksi ole vaarassa

Vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat yhä useammin sijoitussidonnaisia, mikä tarkoittaa sitä, että riskin sijoitettujen varojen arvonlaskusta kantaa vakuutuksen ottanut henkilö. Tällaisten vakuutusten myöntäjät eivät siis tuottojen heiketessä joudu itse ongelmiin, sillä riskit on ulkoistettu yksilöille.

Suurimmat vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin lakisääteisiä eläkevakuutuksia hoitavia eläkeyhtiöitä- ja rahastoja, ja monissa maissa eläkkeet ovat niin sanotusti etuusperusteisia. Se tarkoittaa sitä, että ihmisille luvataan etukäteen tietynsuuruinen eläke, jonka suuruus määrittyy hänen palkkansa perusteella.

Niinpä eläkeyhtiöiden sijoitustuottojen heikkeneminen ei esimerkiksi Suomessa oikeuta leikkaamaan ihmisten eläkkeitä, vaan rahat niiden maksamiseen pitää kerätä tavalla tai toisella.

Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta nojasi pitkään kohtuullisesti tuottaviin ja riskittömiin valtionlainoihin, mutta nyt ne joutuvat etsimään kuumeisesti järkeviä sijoituskohteita.

EKP:n ylläpitämä löysä rahapolitiikka ei olekaan alaa miellyttänyt. Esimerkiksi Suomen suurimman työeläkeyhtiön Varman toimitusjohtaja Risto Murto on kritisoinut keskuspankin harjoittamaa määrällistä elvytystä.

Komissio haluaa luopua lakisääteisistä eläkkeistä

EKP:n ja Euroopan komission ratkaisu epämiellyttävään valintatilanteeseen pankkien ja vakuutusyhtiöiden välillä näyttää tällä hetkellä selvältä. Ne haluavat pitää pankit pystyssä hinnalla millä hyvänsä, koska ne pitävät niitä tärkeämpinä rahoitusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta.

Ajatuksena on se, että jos suuri pankki kaatuu, kärsivät kaikki, mutta jos vakuutusyhtiö kaatuu, kärsii vain joukko säästäjiä.

Tällä hetkellä monet eläkeyhtiöt ovat kiinteästi sidoksissa valtioon, sillä ne hoitavat lakisääteistä sosiaaliturvaa. Jotta riskejä voidaan siirtää tehokkaasti vakuutusyhtiöiden kautta yksilöille, eläkeyhtiöt on erotettava valtioista. Juuri näin EU haluaa tehdä.

Brysselissä työskentelevä pitkän linjan eläkelobbari Wolfgang Schulz-Weidner sanoo viimeisimmän Työeläke-lehden haastattelussa, että komissio pitää ajatusta lakisääteisestä eläketurvasta vanhentuneena ja haluaa viedä painopisteen maksuperusteisiin ja vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin.

Samaan aikaan komissio haluaa muun muassa kehittää varjopankkitoimintaa, jotta tuottoja kipeästi tarvitsevat eläkeyhtiöt voisivat ostaa nykyistä enemmän pankkien myöntämiä riskilainoja.

Lisäksi uuden EU-säännöstön ansiosta eläkeyhtiöt pääsevät kuittaamaan suuren osan pankin kaatumisesta aiheutuvista tappioista. Sääntöjen mukaan ennen veronmaksajien kukkarolle menemistä rokotetaan ongelmapankin velkojia – ja eurooppalaisten pankkien suurimmat velkojat ovat nimenomaan eläkeyhtiöitä.

Sijoittaja vasten tahtoaan

Etuusperustaisista eläkkeistä luopuminen takaisi sen, että eläkeyhtiöiden tappiot eivät menisi enää kaikkien veronmaksajien maksettaviksi, vaan “sijoittajat” tuntisivat ne nahoissaan.

Sijoittaja tarkoittaa tässä yhteydessä ketä tahansa ihmistä, joka on antanut osan palkastaan muille sijoitettavaksi pystyäkseen elämään eläkkeelläkin kohtuullisesti.

Vaikka eläkevakuutukset olisivat puhtaasti vapaaehtoisia, se ei muuta tilannetta olennaisesti. Jos haluaa suojata säästöjään inflaatiolta, ne on joka tapauksessa sijoitettava samoille markkinoille, jonne eläkerahastot sijoittavat.

Tiivistettynä: koska valtiot, pankit ja yritykset eivät enää talouskasvun sakatessa halua kantaa riskejä, sinä kannat.

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield