Blog

iLMOITUS- JA PALJASTUSVIESTI SUURELLE SEURAKUNNALLE‏

Hyvät tämän viestin Vastaanottajat!

Viesti on tällä kerralla tarkoitettu tiedoksi ”suurelle seurakunnalle, eli kaikille maamme kansalaisille – ja erityisesti Suomen Ystäville.

     Piilokopioina se klikataan laajasti lehdistöllemme, jonka eräänä tehtävänä on tiedonvälitys yhteiskunnallemme, mm. uutisina, mielipiteinä, artikkeleina, haastatteluina, yms…

     Olen lähettänyt vastaavan viestin ilmoituksena ja paljastuksena hieman suppeammassa muodossa ”Samponsa” ja jopa sen piirustukset kadottaneille yhteiskunnallisille hallinto-, elinkeino- arvo- ja mm. kasvatusyhteisöille ja niissä toimiville päättäjille. Nyt se tulee tavalla tai toisella saattaa tuon ”suuren seurakunnan tietoisuuteen – ellei lehdistön välityksellä, niin vaikkapa vielä yhtenä tietokirjasena yleiseen jakeluun puristetuna,,

Suomen ystäviä tervehtien!

Raimo E. O. Stenberg

Aloitin päättäjillemme lähettämäni ilmoitus- ja paljastusviestin näin: Hyvät Ystävämme Tasavallan presidentin kansliassa, eduskunnassa, sen valiokunnissa, valtioneuvostossa ministeriöineen, poliittisissa puolueissa, talouselämässä, ay-liikkeissä, arvo- ja kasvatusyhteisöissä. Ehkäpä tähän puhutteluumme voisi liittää myös ystävämme yhteisessä EU:ssa ja sen taloudellisissa ja kulttuurillisissa toimintayksiköissä…

Ilmoituksia ja paljastuksia yhteiskuntamme nykytilanteesta, sen perimmäisestä syystä, korjaavista ja parantavista hoito- ja kuntoutustoimista – ”hoiku-projekteista”.

1. Ilmoitus yhteiskunnallisesta tilanteestamme:

     Tämän ilmoituksen laatimisen motiivit taustoineen löytyvät kulttuurimme, yhteiskuntamme ja elämismaailmamme nykytilanteesta – siitä, että me nykyihmiset elämme pintailmiöiden materialistisessa maailmassa; elämme tilanteessa, jossa tulevaisuutta on suunniteltu elämismaailmamme materialistiselta tasamaalta käsin.     Elämme talouden ja rahan mobilisoiman aineellisen hyvinvoinnin ja kasvun pohjalta luodun elämänkäsityksen ansassa.

     Tilanteessa on uudistava, kulttuuria ja sen henkisiä muodosteita – henkistä kulttuurievoluutiota – kehittävä toiminta pysähdyksissä. Kulttuurin henkinen identiteetti on kadoksissa. Tämän myötä tietoisuudeltamme on kadoksissa nyt myös elämisemme ja olemisemme merkitykset ja tarkoitusperät, ihmisen perusperiaatteineen ja ontologisine rakenteineen sekä elämisemme arkkitehtuuri toiminta-ajatuksineen – eli ”liikeideoineen”.

     Tähän liittyen tietoisuutemme katveessa ovat myös elämismaailmaamme kytkeytyvä, henkistä kulttuurievoluutiota ylläpitäväViisaus kosmologisine ja fundamentaalisine rakenteineen ja sisältöineen.

     Ajankuvaamme liittyy se, että elämme alkaneella vuosisadalla sivilisaatioksi muuttunutta, kulttuuriamme ravistelevaamurroksen ja muutoksen aikakautta. Kulttuurin muuttuminen sivilisaatioksi merkitsee kaikkien arvojen kriisiä ja niiden uudelleen arviointia. Arvonihilismin seurauksena tämä merkitsee ”kulttuurin elävän ruumiin muumioitumista.”

Todettakoon jatkoksi, että filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770 – 1831) profetoi aikoinaan tällaisen tilanteen näyttäytyvän yltäkylläisyyden ja puutteen näytelmänä ja näihin molempiin liittyvänä fyysisen ja eettisen degeneroitumisen esityksenä.

     Friedrich Nietzsche (1844 – 1900) totesi tilanteen lähdesuonena olevan sen, että länsimainen hengenelämä on joutunut sisäisen häviön ja hajaannuksen tilaan. Tällaisen tilan hän mainitsi syntyvän silloin, kun kulttuurin, samoin kuin moraalin sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän, sen muotojen, tapojen ja jopa teoreettisen ajattelunkin lopullisena pohjana olevatuskonnolliset käsitykset tulevat epäilyn, arvostelun tai tieteellisen tutkimuksen alaisiksi. Tällöin niiden totuusarvo vähenee uusien katsomusten, erilaisten ideologioiden ja teorioiden paineessa.

     Intialainen filosofi Sarvepalli Radhakrishnan on todennut aiheesta yhteen sopivasti: “Ilman henkistä uudelleensyntymistä tulevat tieteelliset saavutukset tuhoamaan meidät. Elämme ihmiskunnan kohtalon käänteen tekeviä päiviä.”

Sanottuun liittyen voidaan täydellä syyllä kysyä:Mitä länsimaiselle kulttuurille on nyt perimmiltään tapahtunut ja mitä meille ihmisinä, mitä elämismaailmallemme ja koko yhteiskunnallemme on tapahtumassa?”

     Omalta osaltani olen vastannut kysymykseen kirjoittamassani tietokirjassa – otsikkonimeltään: MITÄ MEILLE ON NYT TAPAHTUNUT JA MITÄ TAPAHTUMASSA?  

     Tähän, tällaiseen kysymykseen olen vastannut myös useissa muissakin kirjoittamissani kirjoissa. Kirjojeni “vastaukset” ovat perinteistä kommunikaatiota peritystä viisaudesta, perinteisistä arvoista ja moraalista, kuin myös noiden arvojen ja tuon moraalin määrittelemästä kulttuurista. Ne pyrkivät tarjoamaan lukijalleen ratkaisuja nykyisiin murroksen ajan ongelmiimme sekä samalla eräänlaisen, elämämme todelliseen ankkurointi- ja kiintopisteeseen kytkeytyvän ”mitä meidän nyt pitäisi tehdä” -pelastussuunnitelman perusaineksia – vaikkakaan ei itse suunnitelmaa.

2. Ilmoitus/paljastus tilanteemme perimmäisestä syystä ja aiheuttajasta:

     Pääsiäisenä 2016 vastasin em. kysymykseen tapahtumien perimmäistä syytä – Nietzschen lähdesuonta – sivuten seuraavasti – jonka vastauksen päivitin myös nettini kotisivulle osoitteeseen: www.kolumbus.fi/pragma.

     Saman vastauksen olin lähettänyt alustavassa muodossaan yhteiskunnallisille toimijoillemme joulutervehdyksen saatesanoineen. Noissa ”sanoissa” peilasin nykyisen elämismaailmamme ja kulttuurimme tilannetta syineen ja seurauksineen… Peilauksesta katsoin aiheelliseksi laatia ”ilmoituksen”, joka oli tosiasiallinen, merkityssisällöltään relevantti ILMOITUS tilanteemme taustasta ja takimmaisesta perussyystä seuraussuhteineen.

Ilmoituksen sisältö on eräiltä osin täydennettynä seuraava:

Me nykyihmiset elämme vakavasti muistisairaassa kulttuurissamme johdettujen materialististen pintailmiöiden alueella lainkaan tietämättä miten lähestyisimme elämämme tarkoitusperä- ja päämääräsidonnaisuuksiin sekä merkityssisältöihin liittyviä peruskysymyksiä.

 

Ihmiskunnan 6000-vuotisssa henkisessä kulttuurievoluutiossa muistisairaus on ”voitto/tappio” -jaksotuksineen sekä kriisi-, murros- ja muutosvaiheineen tuttu ilmiö. Se on historian aikana toistunut melko säännöllisinä jaksotuksina. Tällaista murrosvaihetta elämme parhaillaan nykykulttuurissamme. Viittaan nettiesseeseen: www.kolumbus.fi/pragma/katsaus_kulttuurievoluution_aikakausiin.pdf.

 

Elämme nyt siis kulttuuriaikakausien vaihtumiseen liittyvää käännekohtaa – epookkia. Elämme sitä maailmanlaajuisena tapahtumana. Aikakauden vaihtuminen kaikkine kriiseineen ja ”kestävyysvajeineen” vaikuttaa tilanteessamme eräänä oireyhtymänä, joka tulkitaan helposti tilanteen varsinaiseksi syyksi. Sitä se ei ole, sillä sekin on seurausta meihin itseemme liittyvistä seikoista, joista päällimmäisenä näyttäytyy tuo nykyihmistä ja nykykulttuuria vaivaava, perittyyn viisauteemme – eli ihmiskunnan kulttuurimuistiin ja ihmisen ”alkuperään” – kohdistuva muistisairaus.

     Muistisairautemme lähdesuoni on se, että materialistiset pintailmiöt ovat peittäneet tietoisuudeltamme transsendentin todellisuuden näkymät sisältöineen. Niiden katoamisen myötä kulttuurin luovat, henkiset voimavarat ovat kadonneet tietoisuudestamme ja sen myötä elämismaailmastamme. Elämme materialistisella tasamaalla vailla tietoa siitä, miten lähestyisimme elämämme peruskysymyksiä. Tästä johtuen elämme myös vailla elämisen merkitystä ja olemisen tarkoitusta sekä vailla elämisen osaamista ja hallintaa, so. sen strategioita konstituoivaa sisäistä henkistä ja sielullista tietoisuutta – noosfääriä. Tämän ”sfäärin” kadottua tietoisuudestamme, olemme kadottaneet tietoisuudestamme myös henkisen arvo-ohjauksen piirustuslaudan, joka sisältää peritystä viisaudesta johdetut elämisen ihanteet ja teemat eettis-sosiaalisine elämisen konsepteineen,(Ks. tarkemmin kirjasta: Unohdettu viisaus, kadotetut maailmat. www.kolumbus.fi/pragma/kirjalahjat.htm.)

 

Peritty viisaus sanoo “muistisairauden” lähdesuonena olevan “luopuminen” – ja sen parantamisen alkuvaihetta kutsutaan“kääntymiseksi”.

    Juutalainen filosofi Martin Buber sanoo tästä ”kääntymisestä” em. epookkeihin liittyen: ”Kohtalon tuomio tulee jokaisena uutena aikakautena aina tukahduttavammaksi, kääntyminen räjähtävämmäksi. Ja Jumalan ilmestys tulee yhä lähemmäksi, se lähenee yhä enemmän aluetta elävien olentojen välillä: lähestyy sitä aluetta, joka kätkeytyy keskuuteemme, siihen mikä on meidän välillämme.”

”Luopumisen” seurauksena kulttuurin henkinen sisältö pirstoutuu ja korkeampi arvoelämä latistuu. Tällöin elämän perusteita järisyttäviä taloudellisia, eettisiä ja sosiaalisia ongelmia kasautuu kiihtyvällä vauhdilla syntyneeseen tilanteeseen. Tällöin kulttuurissa ei enää ole tunnistettavissa perinteistä sosiaalista ympäristöä, ei henkisiä arvoja, ei henkisen eikä moraalisen tietoisuuden asteita, ei arvokkuutta eikä humaniteetin syvyyttä! Näistä syistä johtuen pidämme arvossa ja tavoittelemme sellaista, mikä ei arvoa eikä tavoittelua ansaitse; suremme sellaista, mitä meidän ei tulisi valitella; luulemme todelliseksi sitä, mikä ei ole todellista eikä tärkeää – ja näin kulutamme elämämme tavoitellen elämäntarkoituksemme kannalta arvottomia, elämänkulkuamme hämmentäviä, harhauttavia ja eksyttäviä merkityksiä ja tarkoituksia.

     Itse asiassa tämä muistisairautemme – niin oudolta ja käsittämättömältä kuin se tuntuukin – on tausta- ja perussyynä kaikille taloudellisille kriiseillemme, erheille ja kestävyysvajeille sekä eettis-sosiaalisille hajeille elämässämme ja toiminnassamme. Niiden puitteissa meille näyttää nyt jäävän jäljelle vain henkisesti alastoman, sosiaalisesti hajonneeksi sivilisaatioksi muodostuneen ja materialistiseksi kivettyneen kulttuurimme lopullisen muumioitumisen ja perikadon odotus.

     Paradoksaalista tässä “odottamisessa” on se, että noosfäärinsä tietoisuuskehät ja -kertymät unohtanut nykyihminen ei yhteiskuntineen ja kulttuureineen osaa lähestyä tätä tilannetta eikä sitä tietoisuuteensa verifioida – ei siitäkään huolimatta, vaikka ihmiskunnan kulttuurimuisti sisältää siitä mm. pyhissä kirjoissaan kirjalliset kerronnat. (15. vuosisadalla elänyt valaistunut opettaja, Raimundus de Sabunda, on sanonut, että “Jumala on armahtanut ihmisiä ja antanut heille Raamatun, eli ilmoitusten kirjan, jotta he eivät tyystin vieraantuisi jumalallis-henkisestä.”

3. Em. ilmoituksiin liittyen kysyttäköön:

Pitäisiköhän meidän ryhtyä nyt, ”kilpailukykypakettien” sijasta kohdistamaan kulttuuriimme muistisairautta parantavia, elvyttäviä ja palauttavia ”hoikuprojekteja” – seminaareja, luentoja, esitelmiä, aate- ja arvokirjallisuutta, kirjoituksia, artikkeleita, yleisiä keskustelutilaisuuksia ja muuta vastaavaa koulutusta ja valistusta, eli hoito- ja kuntoutusprojekteja, jollaisia projekteja olen itse aikuiskasvatuksen sektoreilla toteuttanut yli 35. vuoden ajan…? (Edellisen asuinkuntamme – Valkeakosken – terveysaseman muistikeskuksessa toimii yksikkö, jonka pääoveen on kirjoitettu sana: Hoiku, so. hoito – kuntoutus.)

     Mitä muuta kuin ”hoikuprojekteja” meidän tulisi tässä tilanteessa tehdä? Futurologi, taloustieteilijä E. F. Schumacher vastaa tähän kirjassaan Pieni on kaunista; “Jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus.”

     Tämän lisäksi kesannolla jo pitkään ollut kulttuurimme on nyt kynnettävä, äestettävä syvemmältä ja kylvettävä täysin uudelleen – perinteisten lajityyppien siemenillä.

Ehkäpä näitä ”järjestyksen panon” projekteja voisivat ryhtyä nyt toteuttamaan perinteiset, niitä kautta aikojen elämisen konsepteina opettaneet arvo- ja kasvatusyhteisömme. Ja ehkäpä eräs ratkaisu tilanteessamme olisi Christopher Dawsonin esittämä ajatus yhteen palaamisesta ja tätä kautta paluu uskontojen yhteisen universaalin Totuuden tutkimiseen ja tunnustamiseen. Tämän ajatuksen perustelua Stephen Neill siteeraa kirjassaan Kristillinen usko ja muut uskonnot seuraavasti: ”Tämä ei merkitse uutta uskontoa eikä uutta kulttuuria, vaan henkisen uudelleen integroitumisen liikettä, joka korjaisi uskonnon ja kulttuurin välisen suhteen, joka on ollut olemassa kaikkina aikoina ja kaikilla ihmisen kehityksen tasoilla.”

(Viittaan kirjaan, Kirjeitä Valkeakoskelta suomalaiselle yhteiskunnalle kirjoittamaani kirjeeseen. Ote osoitteessa:www.kolumbus.fi/pragma/uskonnot_elamisen_konsepteina.pdf.

Ks. myös: www.kolumbus.fi/pragma/viisauden_palautus.pdf

 

4. Omat toteuttamani yhteiskunnalliset ”hoiku” -projektini

ovat ”kyntönä ja kylvönä”toteutuneet mm. 20-vuoden aikana kirjoittamissani kirjoissa, joiden esittelyt ja niiden linkitys ilmaisina ”kirjalahjoina” näyttäytyy seuraavassa nettiosoitteessa: www.kolumbus.fi/pragma/kirjalahjat.htm. (Nämä kirjat teksteineen ovat yhteiskuntamme, mm. arvo- ja kasvatusyhteisöjemme ”hoikuprojekteissaan” vapaasti käytettävissä – vaikkakaan eivät kaupallisissa tarkoituksissa.)

Lohjalla huhtikuussa 2016.

Raimo E. O. Stenberg

Tietokirjailija ja kustantaja (arvo-, aate- ja kulttuurifilosofinen kirjallisuus).

Karjalohjankatu 4 A 4, 08100 Lohja.

Puh. 040 5121638

E-mail: raimo.stenberg(at)kolumbus.fi.

Netti: www.kolumbus.fi/pragma.

PS. Mainittakoon tässä allekirjoituksen jatkeeksi muutama sana henkilöprofiilistani ja sen taustoista: Olen aikoinani toiminut elektroniikkateollisuuden markkinavoimissa elektroniikan, markkinoinnin sekä verkosto-, organisaatio- ja profitjohtamisen ammattilaisena.     Jäätyäni Eläke Varman suomalle ”taiteilija-apurahalle”, toimin perustamamme aatteellisen yhdistyksen Perinnekilta Pragma ry:n toiminnanjohtajana, aloittaen samalla tietokirjojen kirjoittamisen.

     Pragman n. 15-vuotisen toiminnan hautautuessa yhteiskunnallisten kestävyysvajeiden ristiaallokkoon ja päättyessä vuoden 2010 lopussa, ryhdyin Magna Taledo Informaation tuotemerkillä jatkamaan sen aloittamaa aatteellista tiedotus-, valistus- ja aikuiskasvatustyötä – jossa työssä oli pyrkimyksenä herättää inhimillisessä kulttuurissamme elävissä kanssaihmisissämme kiinnostusta ihmiskunnan muinaiseen perittyyn viisauteen perustuvaan maailmankatsomukseen sekä sen mukaiseen henkiseen kulttuuriperinteeseen ja ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon.

     Tarkoitus oli myös kiinnittää kanssaihmistemme huomiota tästä muinaisesta perinteestä, sen aate-, arvo- ja oppisisällöstä johdettuihinelämisen ja kehittymisen henkisen evoluution – konsepteihin sekä niiden soveltamiseen, niin omassa yksityisessä elämässä, kuin myös ns. vaeltajakonseptina tuohon edellä mainittuun ihmiskunnan tietoiseen kulttuurievoluutioon liittyvässä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

PS 2 -viestinä lienee syytä todeta, että kirjoittamiseni mitä toden näköisemmin päättyy silmieni, sokeudeksi luokiteltavaa näkökykyä haittaavasta ”valuviasta” johtuen tähän kirjoitukseen.

     Näin todetessani tulee mieleen J. W. von Goethen – jonka lausahduksia olen useasti siteerannut kirjasessani – kirjoitus päiväkirjaansa hänen päättäessään yleisesti merkittävimmän, 58 vuotta kirjoittamansa teoksensa Faustin: “Päätyöni on loppuun suoritettu, jäljellä olevan elämäni voin katsoa lahjaksi, nyt on yhdentekevää teenkö jotain ja mitä teen.”

     Siirryn siis “toimijan” ammattinimikkeellä toteuttamaan em. toimintaani näkökykyni ja ikäni suomissa rajoissa – lähinnä suullisena viestintänä…

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield