Blog

Raimo E.O. Stenbergin terveiset…

(Artikkelin PDF e-kirja löytyy täältä…  )

Hyvät Ystävämme ja Te, muinaisen Perinnekilta Pragma ry:n neuvottelukunnan (2005) Veljet, Antti, Lasse, Markku, Timo ja Toivo sekä sähköpostin tavoittamattomissa oleva Asko ynnä Osmo.

Päivitin Juhannuksena, nettini kotisivulle (www.kolumbus.fi/pragma) viimeisintä’ (1.6.16 ) versiota vakavasta vakavasti painotettustaIlmoitus- ja paljastusviestistä: Ilmoituksia ja paljastuksia yhteiskuntamme nykytilanteesta, sen perimmäisestä syystä, kuin myös korjaavista ja parantavista hoito- ja kuntoutustoimista – ”hoiku-projekteista”, kun varsin hämmentävä uutinen EU:sta tai lähemmin Britanniasta tavoitti meidät suomalaiset. Britannia oli eronnut yhteisestä EU:stamme kansanäänestyksellä.

Erosta ja sen syitä voidaan spekuloida laajasti ja monin tavoin, mutta kun tutustuu em. ilmoitusviestin 1. osioon,

Ilmoitus yhteiskunnallisesta tilanteestamme,

nuo eron ja tilanteen yhteiskunnalliset, yleiset syyt alkavat paljastua ja todentua lukijoille.

     Elämme nimittäin nyt kulttuuriaikakausien vaihtumiseen liittyvää käännekohtaa – epookkia. Elämme sitä maailmanlaajuisena tapahtumana. Aikakauden vaihtuminen kaikkine kriiseineen ja ”kestävyysvajeineen” vaikuttaa tilanteessamme vain eräänä oireyhtymänä, joka tulkitaan helposti tilanteen varsinaiseksi syyksi.

Viittaan osioon 2

Ilmoitus/paljastus vakavan yhteiskunnallisen tilanteemme perimmäisestä syystä ja aiheuttajasta,

– ja totean, että sitä se ei ole, sillä sekin on seurausta meihin ihmisiin itseemme liittyvistä seikoista.’

     Osiosta 2. nämä seikat ilmenevät mielelle oivaltaviksi, omia päätelmiä tekeväksi ymmärrykseksi. joista päällimmäisenä näyttäytyynykyihmistä ja nykykulttuuria vaivaava, perittyyn viisauteemme – eli ihmiskunnan kulttuurimuistiin – kulttuurin perustekijöihin ja ihmisen ”alkuperään” – kohdistuva muistisairaus.

     Havaitsemme, että elämme ajassamme johdettujen materialististen ilmiöiden alueella, emmekä lainkaan tiedä, miten lähestyä peruskysymyksiä. Näin on J. W. von Goethe todennut uuden ajan tieteellis-materialistisen rationalismin ja empirismin myötä syntyneestä tietoisuusongelmistamme.

Tietämättömyys on johtanut ihmisen itsensä ja samalla koko länsimaisen nykykulttuurin – myös EU:n siihen tilanteeseen, joka nyt aatteellisen hajaannuksen aikakautena ja henkisen taantuman tragediana vaikuttaa keskuudessamme, eli kulttuuriaikakausien, elämismaailmaamme ravistelevana ja rassaavana välivaiheena ja siihen liittyvänä kriisistä murros- ja muutosaikana.

Tilanteessamme ei tiedosteta sitä, että perinteiset perusarvot ovat kulttuurin perustekijöitä – että ne itse asiassa ovat kaikkea hyvää ja oikeaa sekä luovaa ja kehittävää toimintaamme ohjaavia ja suuntaavia motiiveja.

     Tästä syystä ei tiedosteta sitäkään, että perusarvoihin liittyvän hyve-etiikan tarkoituksena on pitää yllä ja vaalia sitä moraalia, joka luo pohjan eettisesti ja sosiaalisesti järjestäytyneelle inhimilliselle kulttuurille.

     Kulttuuri- ja arvofilosofi Erik Ahlman on kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä todennut näistä arvoista osuvasti: “Mutta toisinaan, suurina historiallisina hetkinä tai myös yksilön elämän ratkaisevissa tilanteissa juuri ne astuvat toteuttamista vaativina esiin ja todella määräävät tapahtumien suunnan.”

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että muistisairaina me emme kykene näkemään tämän vaateen ja mahdollisuuden korkeampaa merkitystä, emmekä sen laajempaa ulottuvuutta – kuten ei halua – tai kykene – nykyfilosofiammekaan näkemään. Se ei halua nähdä transsendentista juontuvaa, henkisillä arvoilla, hyveillä ja uskonnollis-eettisillä normeilla koodattua syvempää ja rikkaampaa elämäntarkoitusta. Ihmisen eksistenssinen huoli ei ole filosofiaamme herättänyt. Tieteellisellä “järjen käytöllään” se ei ole saavuttanut ymmärrystä perityn viisauden ja uskonnollis-filosofisen arvotodellisuuden konstituoimien elämisen ja kehittymisen konseptienrealiteetista.

     Tässä on eräs oleellinen syy myös EU:ssamme esiintyviin vaikeuksiin, kriiseihin ja hajeisiin.

Veljet neuvottelukuntamme jäsenet, muistatte varmaan, kun  EU-maiden presidentit kirjoittivat heinäkuussa 2005 eurooppalaisissa lehdissä laajalti julkaistun manifestin, jossa he totesivat mm., että ”nyt olisi rauhallisesti pohdittava sitä, kuinka Eurooppa saadaan takaisin oikealle väylälle” – ja kysyivät: Mistä pitäisi aloittaa?”

Neuvottelukuntamme otti kysymyksen vastaan – ja päätti kertoa heille siitä mistä ja miten aloitus tulisi toteuttaa. Neuvottelukunta laati ja julkaisi kirjasen, jonka toinen painos näyttäytyy tämän viestin liitteenä.

Kirjan julkaisija oli siis Perinnekilta Pragma ry:n neuvottelukunta. Toimittajana ja tekstin editoijana sekä kannen laatijana toimi allekirjoittanut.

Ensimmäinen painos ilmestyi painotuotteena j 2005. ISBN 951-97403-7-6, nid, s. 60.

Toinen painos verkkojulkaisuna 2008. ISBN 978-952-99677-9-7, pdf, s. 62 ja 2013 e-kirjana. ISBN 978-952-282-667-1.

Kirjasen saatteeksi:

Jo pelkästään kirjasen kansikuvan suuntaviitat antavat viitteet siitä, mistä pitäisi aloittaa – ja miten. Tätä länsimaisen kulttuurin arkitodellisuutta peilaavaa sekä samalla meitä nykyihmisiä ja -yhteisöjä puhuttelemaan tarkoitettua kirjasta voi luonnehtia kulttuuripoliittiseksi pamfletiksi – sissi-iskuksi – ja sellaisena perityn viisauden, traditioon paluun ja kulttuurimuutoksen – henkisen kulttuurievoluution – manifestiksi.

Kysymykseen, miten lähestyä peruskysymyksiä, kirjanen ei anna suoraa, yksiselitteistä vastausta, vaan vastaa kysymykseen suuntaa osoittavan vihjaavasti, viittaavasti ja ehkäpä hieman ohjaavastikin.

Sen sijaan kirjasen otsikossa esiintyvään kysymykseen, mistä pitäisi aloittaa, se antaa kiertelemättömän suoran ja yksiselitteisen vastauksen, so. meidän pitäisi aloittaa perityn viisauden, perinteisen arvomaailman ja perinteisen moraalin palauttamisella koko inhimilliseen kulttuuriimme.

Kommentari – J. Keiteleeltä:

EUROOPAN ARVOJA ETSIMÄSSÄ

Perinnekilta Pragma ry:n neuvottelukunta ja Raimo Stenberg (toim.), Mistä nyt pitäisi aloittaa… Eurooppa. Puheenvuoro arvokeskusteluun.

 

Jumalattomuusolettama on tieteellis-materialistinen konventio, jonka voimaa osoitti se miten viittaukset Jumalaan kitkettiin EU:n niin sanotun perustuslain tekstistä, jottei loukattaisi ateisteja ja agnostikkoja maanosassa, jonka väestön enemmistö tutkimusten mukaan kuitenkin on sitä mieltä että Jumala on olemassa. Kun paperi sitten on hyljätty, voi tietenkin sanoa että olisikin Hänen Nimensä turhaa lausumista koristella sillä dokumentteja jotka kelluvat ajan virrassa edustamassa neuvotonta politiikkaa oloissa, joita jotkut valtiomiehet sanovat kriisiksikin.

Perinnekilta Pragma ry:n kahdeksanjäseninen neuvottelukunta analysoi julkaisemassaan kirjasessa postmodernia tarkoituksettomuuden tunnetta, pelkkien taloudellisten tavoitteiden varassa toimivaa Eurooppaa. Neuvottelukunnan mielestä ihmiskunnan suuret aatteet ja niiden varaan tehdyt projektit, kuten uskonnot, valistus, sosialismi ja muut poliittiset liikkeet ja instituutiot, säännönmukaisesti väsähtävät ja kuivettuvat byrokratioiksi. Jotkut ovat rajummin toteutettuina luoneet hirmuvaltoja. Kuitenkin on olemassa pysyviä arvoja, näiden sankarillisten epäonnistumistenkin lähtökohtina.

Kirjoittajat muistuttavat, että liberalismin isä John Locke perusti läntisen demokratian ydinperiaatteet lähtökohdalle, että Jumala on antanut elämänlait, pysyvät pelisäännöt. Tähän voisi lisätä, että myös Darwin, Snellman ja Einstein pitivät Jumalaa ”poliittisena realiteettina”, joten jos heidän ajattelunsa lähtökohta tai Einsteinin tapauksessa lopputulema hylätään, on samalla nollattava koko roska ja kasattava alusta, toisella lähtökohdalla, koko käsitys ihmisestä, maailmasta ja yhteiskunnasta. Marxhan yhden harjoituksen tekikin, mutta ei se oikein tainnut pelata.

Arvot ovat kirjoittajien mukaan hieman eri asia kuin mielihalut. Ihmiselle ei näy riittävän tarkoitukseksi luoda talouskasvua ja ansaita eläke. Jumala on kuollut ja koti-uskonto-isänmaa naurettu alas, mutta niiden tilalle etsitään lohtua Sormusten Herrasta ja Star Trekin mytologiasta ja paatoksesta.

Eläkekin on epävarma. Kirjasessa mainitaan talouskasvun ekologisista rajoista ja siteerataan Rooman Klubia, mutta siihen voisi sanoa että väestönkasvun sijasta käsillä on vanh usvoittoinen väestökato. On jo demografinen fakta, että useimpien hyödykkeiden tuotanto kääntyy fyysiseen laskuun Japanista ja Euroopasta alkaen, joten kasvupäämäärät eivät ole enää pian tästä maailmasta, vaikka mitään ei tietoisesti tehtäisi niistä tinkimiseksi.

Sitäkin suuremmalla syyllä olisi suuntauduttava henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun. Jos elämäntapaa ja yhteiskuntia halutaan muuttaa, se ei tapahdu systeemikeinoin vaan ihmisyksilöiden toimesta. Arvovalintojakaan ei voi opetusministeriö määrätä vaan ne on kunkin itse tehtävä, mutta ministeriö voisi kirjoittajien käsityksen mukaan sentään vaikuttaa opetuksen sisältöön ja painopisteisiin, poliitikot ja muut kellokkaat ilmapiiriin.

Peritty viisaus, pysyvien perusarvojen rehabilitointi on kirjassa viitoitettu ratkaisu. Pragmalaiset pitävät EU:ta myönteisenä ja tarpeellisena yhteisönä jo pelkästään siksi, että se on ”suojellut meitä sodilta ja sortovallalta”, mutta se ei riitä nykyisen ymmärryksensä mukaan edes sille itselleen.

Mitä siis ovat ne sivilisaatiomme ydinarvot ja lähtökohdat joille se on rakennettu? Ja voiko se elää jos tämä fundamentti uskotaankin olemattomaksi, kuten jumalattomuuskonventio tekee, jättäen jyrkälle islamille ”maailman viimeisen uskonnon” aseman, siis psykologisen voiman ja vallan määrittää ainoa sellainen yhteiskunta, jossa olemassaololla on ”pyhä tarkoitus” jollaista jokainen ihminen vähintään piilotajuisesti toivoo vaikkei uskoisi? Kirjoittajat toki arvelevat islamin loppuvan siinä kuin muidenkin suurten impulssien.

Kysymys on perimmältään siitä, että ismien takana on jotakin universaalia, minkä nojalla vähemmin elein ja pienemmällä melulla voi elää ja toteutua ihmisiksi, kahdessa merkityksessä, ja johon nojaamatta tästä ei kunnollista tule. Se jokin on annettu, tunnistettu ja käytettävissä, mutta se vaatii nöyrtymistä ja paluuta.

Pieni, pehmeäkantinen mutta kovasanainen kirja puhuttelee muodollisesti Eurooppaa ja presidenttiehdokkaita, mutta tekijäin ajattelutavan ymmärtäen sen kohde on vain yksi pieni ihminen, kerrallaan, lukija, koska maailmassa ei ole muuta eettistä valitsijaa kuin meitä yksiä ihmisiä.

Entä nyt; miten nyt jatketaan – vai lopetetaanko koko EU?

Tässä yhteydesssä viittaan viestini osioihin 3 ja 4.

     Kirjoitin oman ehdotukseni viestiin 01.06.16 ja päivitin sen Juhannuksena nettiin. Näin siksi, koska aikaisempia viestejäni ei oltu juuri lainkaan verifioitu!

Kysyin yhteiskunnallisilta päättäjiltämme vihjaavasti: Olisikohan teidän nyt syytä toteuttaa asiasta – ilmoituksesta ja paljastuksesta nettiliitteineen – SAT-prosessi (tai paremminkin STAT -prosessi (selvitys, tutkimus, arviointi ja sitten todentaminen). Ilmoitin heille: Jos haluatte, voin olla siinä apuna…

Hyvää kesän jatkoa!

Lohjalla 13.07.2016.

Raimo E.O. Stenberg

Tietokirjailija,

Karjalohjankatu 4 A 4

08100 Lohja

Puh. 040 5121638

 

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield