Blog

Suomi rämpii suossa

Esko Pasilan vierasblogi:

Mennyttä aikaa muistelen, muta en mielelläni. Suurin osa työssä käyvästä väestöstä ei tiedä milloin ja miksi lomaltapaluuraha eli lomaraha syntyi. Tai miten hyvinvointivaltio on rakennettu. Mauno Koiviston ollessa Rafael Paasion hallituksessa valtiovarainministeri, hän joutui devalvoimaan Suomen markan reilulla 30 % vuoden 1967 syksyllä. Tämä aiheutti sen, että työntekijöiden reaalipalkat laskivat. Tästä syystä Suomesta alkoi kansainvaellus Ruotsiin.
Työntekijät lähtivät lomillaan Ruotsiin etsimään töitä, eivätkä niiltä lomiltaan palanneet entisiin työpaikkoihinsa. Tämä aiheutti työvoimapulan ja työttömyyskin laski alle 5 % vuosikymmenen vaihteessa. Niinpä sitten ay-liike, Metalliliitto keulilla, saivat aikaan sopimuksen, jonka mukaan lomalta takaisin entiseen työpaikkaansa palaville maksettiin lomaltapaluusta 50 % bonus lomarahan määrästä. Tämä oli kuitenkin vain vatsahaavan parantamista laastarilla.
Koska 1970-luvun alussa ja edellisen kymmenen lopussa devalvaatio sai aikaan taloudellista kasvua, punamultahallitukset laittoivat rahaa palamaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Suomessa hyvinvointivaltiollinen laaja universaalinen ja uudelleenjakava sekä täyttä turvaa takaava sosiaalipolitiikka alkoi kehittyä rajulla vauhdilla. 1970-luvulla saatiin aikaan mm. päivähoitolaki, kansanterveyslaki, vuosilomalaki, työttömyyseläke, isyysloma, asumistuki, opintotuki, työaika lyheni ja yrityksiä yritysdemokratian suuntaan tehtiin.
Myös nyt etenkin pienille yrityksille kallis eläkejärjestelmä kehittyi täyteen mittaansa ja kansaneläkkeisiin nojaava peruseläkejärjestelmä sai väistyä ansioeläkkeiden tieltä, jotka toteutettiin suomalaisena poliittisena kompromissina: järjestelmä oli valtiollinen ja pakollinen, mutta rahastot jäivät yksityisille eläkevakuutusyhtiöille. Näiden hallituksissa sitten istuvat kovilla palkoilla työmarkkinaosapuolten edustajat. Onneksi eivät ole puuttuneet pahemmin sijoitustoimintaan.
Sitten vuonna 1973 tuli kansainvälinen öljykriisi ja kaikki romahti. Työttömyys nousi korkeimmilleen ollen vuonna 1975 noin 18 %. Tätä lukua tulee verrata nykyisiin TEM:n lukuihin. Sitten tehtiin pikkudevalvaatioita, joilla tilannetta saatiin parannettua. Suurena apuna oli myös vaihtokauppa Neuvostoliiton kanssa, joka kasvatti vientiä itään öljyn hinnan noustessa. Historiallinen totuus on siis se, että koko teollisen historiansa ajan Suomi on aina korjannut kilpailukykynsä devalvaatioilla, ei rakenteita uudistamalla!
Kun nyt tarkastellaan näiden muutosten aiheuttamia seurauksia, niin syyllisten penkille voidaan asettaa SDP, Keskustapuolue, SKDL, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto. Tällaista hallitusta kutsuttiinkin aikoinaan punamultahallitukseksi. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että tästä joukosta päätöksiensä seurauksista vastaamaan on noussut vain Keskustapuolue ja Maalaisliitosta eronneen SMP seuraaja Perussuomalaiset. SDP ja SKDL:n seuraajapuolue Vasemmistoliitto käyvät sen sijaan asemasotaa juoksuhaudoissaan.
Vasemmistolle ja suomalaiselle ay-liikkeelle ei näytä olevan tärkeää se, että Suomi säilyttäisi sen vähänkin itsemääräämisoikeuden, joka meillä vielä on. Pitäisi muistaa myös se, että vuoden 1967 devalvaatiossa oli mukana myös ay-liike edustajiensa kautta. Kuinka ollakaan, suuri joukko jäsenistöstä äänesti jaloillaan ja muutti pois maasta. Tätäkö ay-liike nytkin haluaa?

Alkuperäinen blogi…

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield