Blog

Tehostamisen nimissä köyhdytetään valtio ja rikastutetaan konsultit

Etelä-Suomen Sanomat

TEKSTI SAMI VAINIO

Valtion verokertymä kasvaa

tasaisesti, mutta julkiset

menot kasvavat vielä nopeammin.

Julkista taloutta

on tehostettava, ja patenttiratkaisuksi

on valittu

palvelujen ulkoistaminen yksityisille

Näennäiset säästöt ovat kuitenkin johtaneet

kulujen kasvuun mutkan kautta.

Tällä viikolla julkistettu sosiaalibarometri

kertoi, että jopa puolessa kunnista

sosiaali- ja terveyspalvelujen osto ulkopuolelta

on lisännyt kustannuksia.

Valtion tuottavuusohjelma puolestaan

toi nimellisiä säästöjä väen vähennyksinä

mutta avasi samalla hallintoon avoimen

piikin konsulttien rahastukselle. Etenkin

it-hankinnoissa ostetaan jatkuvasti sekundaa

miljoonilla euroilla.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.

KASVAVATKO JULKISET menot palvelujen ulkoistamisesta

huolimatta vai juuri sen johdosta ?

Matti Ylönen ja Suomen Akatemian tutkijatohtori

Hanna Kuusela julkaisivat hiljattain kirjan

Konsulttidemokratia (Gaudeamus 2013). He

selvittivät, että vuosina 2006–10 valtion henkilöstökulut

vähenivät 216 miljoonalla eurolla

mutta palvelujen ostot lisääntyivät yli 500 miljoonalla.

Vuosina 2006–09 pelkästään asiantuntija-

ja tutkimuspalvelujen ostot kasvoivat

143 miljoonalla.

Kuuselan mukaan ainut asia, mitä on käytetty

säästöjen mittarina, on ollut henkilötyövuosien

vähentäminen.

–_Kun vähenevää henkilöstöä on jouduttu

korvaamaan palveluilla, se on tullut pidemmän

päälle kalliimmaksi, Kuusela sanoo.

HENKILÖSTÖLEIKKAUKSET julkishallinnossa

ovat johtaneet kasvavaan konsulttien

palkkaamiseen. Samalla osaamisen

tilalle on saatu höttöä ja virkamiehistön

hiljainen tieto on rapautunut.

Julkisuudessa konsulttivallan näkyvimpiä

esimerkkejä ovat olleet fi losofi

Pekka Himasen kapulakieliselvitys

Sininen kirja ja nollatutkimukseksi

arvioitu Huippu-urheilun muutostyöryhmän

raportti. Suuremmat rahat

liikkuvat kuitenkin it-alan konsultoinnissa.

JULKISEN HALLINNON vuosittaiset tietohallintomenot

ovat yli kaksinkertaistuneet

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Vuonna 2009 ne ylittivät jo kaksi miljardia

Hinnat alkoivat karata jo 1990-luvun puolella,

kun Valtion tietokonekeskus muutettiin liikelaitokseksi

ja fuusioitiin it-yritys Tiedon kanssa.

Käytännössä valtio luopui valtaosasta omaa

asiantuntijaosaamistaan, jota se oli aiemmin

tarjonnut omakustannehintaan.

–_Kun kaikki valta annetaan monopolisoituneille

tai keskittyneille markkinoille, niin säästöjä

on oikeastaan turha odottaa. Tilaaja määrittää

täysin hinnan ja kiristää aiempien töiden

pohjalta. Jos tuotettaisiin palvelu itse, ei pääsisi

syntymään hintakuplia, Kuusela huomauttaa.

IT-HANKINTOIHIN ON ollut helpompaa saada

pari miljoonaa investointirahaa kuin palkata

pari omaa työntekijää, kirjassa kerrotaan.

Miljoonien alkukustannukset eivät välttämättä

koidu säästöksi jatkossa vaan päinvastoin.

Kun julkisen palvelun tilaaja joutuu riippuvuussuhteeseen

tuottajan kanssa, tämä voi

vedättää hintoja lähes mielin määrin.

It-hankkeissa julkisella rahalla kehitettyjen

osto-ohjelmistojen kaikki oikeudet saattavat

jäädä konsulttipalvelun tarjoavalle yritykselle.

Tieto ei kerrykään julkisen sektorin omaisuudeksi,

vaan se joudutaan ostamaan kerta kerran

jälkeen uudelleen, ja aina kallistuvalla hinnalla.

AVOIMESSA YHTEISKUNNASSA veronmaksaja

tietää, mihin hänen varojaan käytetään. Kun

julkista sektoria yhtiöitetään ja ulkoistetaan, tämä

avoimuus menetetään.

Kasvava osa julkisten varojen käytöstä on

jäämässä liikesalaisuuksien piiriin. Sen avulla

asiakirjojen julkisuuslakia voidaan tehokkasti

kiertää. Näin yhtiövalta vähitellen korvaa

–_Aina kun jokin palvelu ulkoistetaan, läpinäkyvyys

ja julkisen rahankäytön valvonta heikkenevät,

Kuusela sanoo.

Kuuselan mukaan palvelun maksajan tulisi

voida päättää tiedon julkisuudesta.

–_Jos julkiselle sektorille haluaa tarjota töitä,

pitäisi sitoutua siihen, että kaikki sitä koskevat

asiakirjat ovat avoimia.

VERONMAKSAJIEN LIITON toimitusjohtajan

Teemu Lehtisen mukaan julkisen sektorin tehokkuuden

lisäystä voidaan tavoitella myös ulkoistamalla

palveluja, mutta se ei ole mikään

taikalääke.

–_Olennaista on, ettei mitään tuottamismuotoa

pitäisi asettaa periaatteellisista syistä toisen

edelle. Ei ole mitään yleissääntöä, kumpi

on parempi, kunnan oma vai ulkoinen palvelutuotanto.

Kannattavuus ratkeaa tilannekohtaisesti,

Lehtinen sanoo.

Hänen mielestään hallinnon virkamiehiltä

vaaditaan nykyisin uudenlaista

osaamista. Hankintojen hallinta on entistä

tärkeämpää.

–_Puhun itse kilpailutuksen puolesta, kun

tavaroita ja palveluja tilataan julkiselle sektorille.

Voi olla aika lyhytnäköistä säästöä,

jos säästetään kilpailutuskustannuksista,

Lehtinen sanoo.

Lehtinen kiinnittää huomiota kunnan ja

valtion ydintoimintoihin, joita ei välttämättä

kannata ulkoistaa.

–_Menestyvä yrityskin tuottaa itse omaa tuotekehitystään

ja ydinosaamistaan mutta ostaa

ulkoa tukipalveluita. Julkisissa palveluissa

on kyse ihan samasta. Vaikkapa sairaalassa

lääketieteellinen hoito ja leikkaussalit ovat

ydinpalvelua mutta kiinteistön huolto ja ylläpito

eivät välttämättä ole.

HALLINNON SÄÄSTÖT ovat kansantalouden

kokonaisuudessa parhaimmillaankin sivuosassa.

Sosiaali- ja terveysmenot ovat ylivoimaisesti suurin

kuluerä sekä kunnissa että valtion budjetissa.

Tuottavuusohjelman säästöt ilmenevät kuitenkin

nyt rampautuneena julkis hallintona ja

muun muassa hankintatoimen tohelointina. Tähänkin

resurssipulaan konsulttibisnes on tarjonnut

omat ratkaisunsa: ulkopuolelta ostettavat

Syntyy siis moninkertaista konsultointia. Byrokratia

paisuu ja kallistuu, byrokraatti vain on

vaihtunut julkisesta virkamiehestä yksityiseksi

–_Hankintakonsultteja käytetään ajatuksella,

että he hallitsevat hankinnat niin hyvin, ettei

markkinaoikeuteen jouduta. Sinne voi kuitenkin

aina haastaa, eivätkä hankintakonsultit joudu

vastuuseen, vaikka hankinta menisikin solmuun,

Kuusela huomauttaa.

JULKISIIN HANKINTOIHIN vaaditaan siis lisää

resursseja, osaamista ja työvoimaa. Kuitenkin

juuri byrokratiaa piti alun perin vähentää. Tutkijat

puhuvat transaktiokustannuksista, joilla tarkoitetaan

monia vaikeasti laskettavia oheiskuluja.

Konsulttivalta tuottaa määrättömästi oheiskuluja

lukemattomina hankkeina, arviointeina,

seurantana, kehittämisenä, laatutyönä, selvityksinä

ja seminaareina. Hölmöläisten hallinnosta

on tullut höttöhankkeiden suo.

–_Oheiskustannuksia ei tunnisteta eikä niistä

osata oikein keskustella. On hyvin vaikea mitata,

kuinka suuri osa virkamiehen ajasta menee

jonkin hankkeen pyörittämiseen, Kuusela sanoo.

Juuri hankintalaki on Kuuselan mukaan koettu

monissa organisaatioissa hyvin raskaaksi ja

–_Yhden hankinnan tekeminen vie hirveästi

aikaa, yleensä monta kuukautta. Sillekin työlle

pitäisi pystyä laskemaan hinta. Ulkoistaminen

saattaa näyttää aina halvemmalta, kun ei

puhuta loppusummasta vaan

This Post Has 0 Comments

Leave A Reply





Comment Spam Blocking by WP-SpamShield