Suomen nykyinen hallintomalli
Demokraattinen hallintomallimme on palvellut meitä kohtalaisen hyvin, mutta nyt se on tullut tiensä päähän. Ennen politiikkaan hakeutuivat ihmiset, joilla oli aito halu palvella isänmaata. Nykyisin poliittiset virat täyttyvät pääosin ison egon omaavilla, julkisuutta hakevilla ja vallanhaluisilla henkilöillä. Kansanedustaja-nimike pitäisi muuttaa puolue-edustajaksi, koska totuus on, että puolueiden etu menee lähes aina kaiken muun edelle.
Kysymyksiä pohdittavaksi
– Ovatko aatteet, poliittiset puolueet ja uskonnot hyväksi vapaalle demokratialle?
– Onko isoilla yrityksillä ja pankeilla liian suuri valta poliitikkoihin ja puolueisiin?
– Onko puoluepolitiikka oikea tapa päättää Suomen asioista?
– Ovatko poliitikot uskollisia kansalle vai omalle puolueelleen?
– Onko päätöksien runnominen läpi eduskunnassa järkevä tapa päättää tärkeistä asioista?
– Onko aika pistää kampoihin riistotaloudelle?
– Onko aika päästä eroon poliittisesta sisäpiirivehkeilystä ja korruptiosta?
– Ovatko poliitikot kokemattomia hoitamaan nykymaailman monimutkaisia ongelmia?
– Oletko huolissasi Suomen tulevaisuudesta EU:ssa?
– Oletko huolissasi omasta ja perheesi tulevaisuudesta?
– Oletko huolissasi hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumisesta?
– Onko aika ottaa ihmisyyteen perustuvat arvot mukaan päätöksentekoon?
– Onko aika luoda kokonaan uusi arvoihin perustuva ei-poliittinen hallintomalli?
Onko siinä mitään järkeä, että hallituksen päätöksillä pyritään turvaamaan poliitikkojen ja puolueiden valta? Puolue saattaa vastustaa toisen puolueen hyvää ehdotusta vain siksi, että se ei halua antaa siitä kunniaa toiselle puolueelle. Myös oppositio lyö usein kapulaa rattaisiin vääristä syistä. Päätöksiä ei tehdä kansan hyväksi, kun isot egot ja politikointi jyräävät kohtuuden ja järjellisen ajattelun yli.
Monilla puolueilla on rivistössään julkkiksia, jotka toimivat vain ääniharavoina. Onko järkevää, että eduskunnassa ja hallituksessa istuu henkilöitä, jotka ovat siellä vain siksi että ovat lööpeistä tuttuja?
Puolueet käyvät keskenään kauppaa päätöksistä. Puolue antaa periksi toiselle puolueelle jossain päätöksessä ja toinen lupaa vastaavasti antaa periksi seuraavalla kerralla, kun toinen puolue haluaa runnoa jonkin asian läpi. Onko tällainen lehmänkauppa tervettä hallitsemista?
Politiikka on jatkuvaa kädenvääntöä. TV-uutisia katsoessa joutuu ihmettelemään, miten meillä voi olla näin järjetön riitelemiselle perustuva hallintosysteemi. Jo pelkästään se että hallitus puhaltaisi yhteen hiileen, olisi valtava askel eteenpäin. Tuloksena olisi paljon terveempiä ja parempia päätöksiä.
Vaalien alla puolueet eivät uskalla ottaa mitään riskejä. Silloin tehdään vain helppoja populistisia päätöksiä, jotta ei vain epäonnistuttaisi ja menetettäisi äänestäjiä. Hankalat asiat siirretään aina seuraavalle hallitukselle.
Neljän vuoden välein pidettävät eduskuntavaalit sekoittavat poliitikkojen ja myös hallituksen tärkeän työn. Kansanedustajat aloittavat valmistautumisen seuraaviin vaaleihin aikaisin, mikä näkyy heidän työpanoksessaan. Ei ihme, että eduskunnan istunnoista ollaan niin paljon pois, tai niissä käydään vain pikaisesti jotta saa nimen listaan.
Hallituksen jäsenet vaihtuvat usein, joskus jopa alle vuoden välein. Ministerin työn vastuualueen opettelemiseen menee vuosia. Jopa pääministeri saattaa vaihtua juuri kun hän on oppinut työnsä ja tutustunut muiden maiden pääministereihin.
Kuinka järjetöntä olisi, jos sinun työpaikallasi johto vaihdettaisiin joka neljäs vuosi ja se käyttäisi ison ajan työstään toisten ideoiden vähättelyyn ja oman aseman pönkittämiseen ja jos kaikki päätökset olisivat julkisen kädenväännön ja riitelyn tulos. Tulisiko yrityksen johtamisesta yhtään mitään? Riitelyä esiintyy toki myös yritysmaailmassa, mutta huonoimmallakaan työpaikalla se ei ole niin pahaa kuin jokapäiväisessä politiikassa.
Nykypolitiikan loanheiton ja yksityisyyden menettämisen takia politiikkaan pyrkivät vain isot egot ja julkisuudenkipeät henkilöt. Ne jotka todella osaisivat johtaa tätä maata, eivät siihen rumbaan halua mukaan. He menevät mieluummin yritysmaailmaan, missä voi rauhassa keskittyä pitkään uraan.
Nykyisin poliitikkojen pitää olla hyvännäköisiä, karismaattisia ja sanavalmiita mediapersoonia. Koulutuksella, kyvyillä ja kokemuksella ei ole oikeastaan mitään väliä, kunhan vain juttu luistaa ja näyttää hyvältä televisiossa.
Eläkkeellä oleva entinen valtionsihteeri Raimo Sailas vertasi Kanava-lehdessä hallituksen päätöksentekoa nuotiopiirissä pidettäviin nyyttikesteihin: Ministereillä on hirveän vähän kokemusta muusta kuin poliitikon elämästä. Suomeen on syntymässä oma poliitikkoluokka. Se elää melko irrallaan tavallisen ihmisen todellisuudesta ja kuulee heidän asioistaan vain toisten välityksellä.
Puolueet ja poliitikot rikkovat lakeja
Kautta maapallon politiikkojen ja hallitusten jäsenten rikkomuksia ja laittomuuksia katsotaan sormien läpi. Yleensä niistä saa vain nuhtelun. Hallitsijat tietävät että omatkaan jauhot eivät ole puhtaita, joten lakien rikkojat päästetään helpolla. USA:ssa on julkisesti tiedossa, että edellisen presidentin tekemisiä, oli ne kuinka laittomia tahansa, ei puida. Jos ne nostettaisiin esiin, niin sitten kun oma kausi päättyy ja toinen puolue tulee valtaan, itselle kävisi samoin.
Talouselämä-lehti kirjoitti helmikuussa 2015: Puolueet kiertävät ja rikkovat vaali- ja puoluerahoituslakeja edelleen taannoisesta vaalirahakohusta huolimatta, kertoo Turun Sanomat.
Ministeri Lauri Tarastin johtamassa vaalirahatyöryhmässä ollut turkulainen tutkija, valtiotieteiden tohtori Tomi Venho on löytänyt jo yli kymmenen tapausta, joissa puolueet ovat kiertäneet vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntöä lähiyhteisöjensä tai kunnallisjärjestöjensä kautta.
Venhon mukaan tähänastiset löydökset ovat vasta pintaraapaisu. Hän tarkasteli vain yhden valtapuolueen keskustatason lähiyhteisöjä ja vain Turun puolueiden kunnallisjärjestöjä.
“Minulla ei ollut pääsyä kirjanpitoon, mutta siitä huolimatta löysin ihan asiakirjavertailua tekemällä pitkän listan tapauksia, joissa lakia on kierretty”, Venho kertoo Turun Sanomille.
Turun Sanomat sai käydä Venhon aineiston läpi, kunhan asianomaisia puolueita ja säätiöitä ei nimetä.
“Suurta tarvetta nimien julkaisulle ei edes ole, sillä dokumenttien perusteella Suomen lain pilkkaaminen näyttäisi olevan Suomen puoluekentällä edelleen laajalle levinnyt maan tapa”, lehti kirjoittaa.
Entisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen tapaus on myös esimerkki poliitikkojen silkkihansikas-kohtelusta. Omien faksisekoilujensa takia hän joutui luopumaan virastaan, mutta muita seurauksia siitä ei tullut. Poliitikot sekä isojen yritysten ja pankkien johtohenkilöt saavat usein vain nuhtelun, kun tavallinen ihminen joutuisi samanlaista rikoksista vankilaan.
Nyky-yhteiskunnan haasteet
Poliitikot eivät kykene hallitsemaan nyky-yhteiskunnan erittäin monimutkaisia ongelmia. Jos maailman viisaimmat ekonomistit ja professorit eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä mitä tehdä, miten voimme olettaa, että monesti yllättävän huonosti koulutetut poliitikot pystyisivät sen tekemään?
Joku saattaa sanoa, että onhan poliitikoilla neuvonantajat. Mutta useimmiten poliitikot ja päättäjät ympäröivät itsensä neuvonantajilla, joilla on samanlainen arvo-, aate- ja ajatusmaailma kuin itsellä. Entistä valtionvarainministeri Jutta Urpilaista moitittiin siitä, että hän työskenteli paljon yksin tai korkeintaan joidenkin avustajien kanssa eikä kuunnellut muita. Herää kysymys, onko viisasta antaa opettajakoulutuksen omaavan henkilön päättää yksin niin tärkeistä asioista, joista valtionvarainministeri joutuu päättämään? Myös entinen pääministeri Matti Vanhanen on tunnustanut, että pääministerin työ oli yksinäistä, eikä hänellä ollut ketään jolta kysyä neuvoa. Ja että oli vaikeaa olla samaan aikaan uskollinen sekä omalle puolueelle että koko kansalle.
Se, että päätöksiä ei tehdä neutraalisti punnitsemalla kaikkia asianhaaroja vaan puoluepolitiikan ehdoilla sekä aatteiden ja henkilökohtaisen hyödyn värittämän ajattelun kautta, on ehkä yksi pahimmista asioista poliittisessa hallintomallissa.
George Orwellin näkemys
Kirjailija George Orwell kirjoitti 1940-luvulla sarkastisen hallitsijan seinätaulun: Pyri jakamaan suuret kansanjoukot ryhmiin ja aiheuta näiden ryhmien välille jännitystä; näin estät kilpailevien valtakeskittymien synnyn, jotka uhkaavat omaa valtaasi. Pyri synnyttämään vastakkainasettelua ja epäluuloa ihmisten keskuuteen; keskenään yhteistyöhön kykenemättömät ryhmät tarvitsevat voimakasta keskushallintoa. Ylläpidä ja levitä uskoa ihmisen luontaisesta pahuudesta, ahneudesta ja yhteistyökyvyttömyydestä; näin saat kansan hyväksynnän vahvalle poliisille ja armeijalle. Pidä kansa jatkuvasti sopivan niukkuuden, pelon ja epävarmuuden tilassa; näin ihmiset pysyvät pelokkaina ja kiireisinä, eikä heille jää liikaa aikaa teroittaa yhteiskunnallista kritiikkiään. Irrota politiikka ja talous reaalimaailman tosiasioista ja käytä niistä puhuessasi kieltä jota et itsekään ymmärrä; näin annat itsestäsi kuvan asiantuntijana ja nouset kaiken arvostelun yläpuolelle.
Nykyinen tapamme hallita maailmaa on täysin Orwellin ajatusten mukainen. Meillä Suomessa on vielä jäljellä edes vähän järjen häivää verrattuna moniin muihin maihin. Italian Berlusconin sekoilujen, USA:n kahden puolueen keskinäisten valtataistelujen, Venäjän Putinin tyranniotteiden ja monien Aasian maiden kansojensa riistämisen rinnalla Suomi on ainakin toistaiseksi kuin pyhäkouluoppilas. Mutta samat kaavat toistuvat lievempinä meilläkin.
Millaiset henkilöt haluavat politiikoiksi?
Sotilaaksi tai luonnonsuojelijaksi hakeutuu henkilö, jolle näiden ammattien arvot ja elämäntyyli ovat tärkeät. Sama pätee myös poliitikkoihin. Poliitikoksi hakeutuu yleensä sellainen henkilö, jonka arvomaailmaan kuuluu poliittinen (ja usein muukin) kieroilu ja juonittelu, lehmänkaupat, oman edun vaaliminen, iso ego, julkisuuden ja vallan halu.
Puolueet eivät salli mitään sooloilua, vaan ne pistävät jauhot suuhun niille harvoille tunnollisille poliitikoille, jotka aidosti haluavat kansan hyvää. Kaikki päätökset tehdään puoluepolitiikan mukaan. Seura tekee kaltaisekseen, ja näistä alun perin hyvistä ja tunnollisista henkilöistä kehittyy kyynisiä ja vallanhaluisia ammattipoliitikkoja. Ammattipoliitikot harjoittavat kylmää puoluepolitiikkaa, jossa kansan hyvä ei paina juuri mitään.
Miten voimme korjata meitä uhkaavat ongelmat?
Monet henkilöt ja organisaatiot ovat huolissaan maan velkaantumisesta, luonnonsuojelusta ja riistokapitalismista. He haluaisivat poliitikkojen alkavan hallita ilman politikointia ja että puolueet puhaltaisivat yhteen hiileen. Toisin sanoen nämä huolestuneet henkilöt haluaisivat korjata nykyisen systeemin. Mutta onko sen korjaaminen enää mahdollista? Ei ole, koska piintynyt poliitikko/puolue ei pysty eikä halua oppia uusille tavoille. Nykyisen hallitusmallin korjaaminen takaisin terveeksi ja neutraaliksi on täysin mahdoton ajatus.
On aika luoda kokonaan uusi järjestelmä, jossa ei ole poliitikkoja eikä puolueita vaan asialle omistautuneita ammattilaisia, joille työskentely Suomen ja sen kansalaisten eteen on kutsumus. Tässä on UAD-mallin ja muiden hyvää tarkoittavien organisaatioiden esittämien mallien ero. On liian myöhäistä korjata vanhaa. On luotava uutta!
Kokemus on osoittanut, että ihmiskunnalla on taipumus kärsiä niin kauan kuin paha on siedettävissä, sen sijaan, että se hakisi itselleen oikeutta rikkomalla muotit, joihin se on tottunut. – Ote Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta
